lauantai 21. huhtikuuta 2018

Joutavainen vastaa: Syntyneen kuun vastaukset


"En laula ilon himolla, enkä äänen kauneulla, laulan iltani iloksi, kuukauven kulukkeheksi".

tietäjä Joutavaiselta voipi kysyä kaikesta lauluun, ilonpitoon, vuodenaikoihin ja suomalaiseen kansanperinteeseen liittyvästä.

"Itse vanha Väinämöini, otti soitun sormillahe, käsillähe kantelvoisen, siitä oli soittu soitullaki, oli ilo ilolla, tuli moasta moan eläjät, tuli vejestä vejen eläjät, tuota iluo kuuntelomah".


SUOMALAINEN JA URALILAINEN KISAPERINNE

1. kisaaminen on ikivanhaa inhimillisistä tunteista lähtöisin olevaa käyttäytymistä jonka vanhinta muotoa edustaa hyvästä pyyntionnesta eli ruuasta iloitseminen ja kiittäminen.

2. kisaamisen alkuperäinen tarkoitus ei ole ollut haalia iloa itselleen ("hauskanpito") vaan jakaa juomaa ja ruokaa ("kylläisyyttä") heimon kesken, kiittää haltijoita hyvästä onnesta ja varmistaa onnen jatkuminen tulevaisuudessa.

3. uralilaista kisaperinnettä voidaan jakaa haltijoiden kunniaksi järjestettyihin uhripäiviin (mansien pupi-jikw, pupien-tanssi, kerran vuodessa seitsemän vuoden ajan jonka jälkeen seitsemän vuoden tauko), esivanhempien muistopäiviin ("läkkääm lankot laulamaan, sukukunta suoltamaan, heimokset heläjämään, suu'un suurilla paloilla, heimokunnan herkkuloilla"), vuodenkiertoon liittyviin menoihin (jäiden saattajaiset, päivän vastaanottajaiset), perheiden suojelushaltijoiden ja eläinsukujen vanhimpien kunniaksi järjestettyihin uhreihin, töiden ja elinkeinojen alkajais ja päättäjäismenoihin (kevätkalastuksen aloitus, kehruutöiden lopetus), jutaamisen eli kiertävän elämäntavan vaiheisiin (kesäleiri=kesäkisat, talvileiri=talvikisat) ja moniin pienempiin arjen iloihin ja tapahtumiin ("iloin syön, iloin makkaan, iloin ruuvalle ruppein").

4. uralilaista kisaperinnettä voidaan pitää hetkeä elävänä ("sillä se onkin, niin se onkin, teemme taahan tanssipaikan, isemme ilo-tupamme, hyvä täss on hyörähellä, sillan päällä pyörähellä"), perhekeskeisenä 
("laula lapsiin remuksi, iloks muill ihmisille"), joustavana (käydään haltijoiden pyhäkössä tai tuodaan haltijat vierailulle omaan leiriin), käytännöllisenä (uhrataan samalla käynnillä kaikille haltijoille) ja kovien elinolojen muokkaamana (tapahtumien järjestäminen sään ja ruuan määrän mukaan).

5. kisoja voidaan järjestää sisällä ("isäntäni, vaariseni, emäntäni, muoriseni, annelkai tätä tuvasta, lainaelkai lattiaista, miss meiän hyvien hypätä, naastiloin naksutella") ja ulkona ("tehhää tantsu tantereel, ilo ikkunais ala, siel ei pää lakehen koske, otsa ei ortehen kolaha, pää ei pamaha patsahasse, jalat ei sillan liitoksii").

6. kisapaikkoina pidetään rantoja ("itse istu soittamaan, raito rantakalliolle"), mäkiä ("kun menin ilo-mäelle, 
ilo istu viereheni") ja kiviä ("istuuvun ilokivellä, laulapoajella panemma").

7. ilon tiedetään kumpuavan omista lauluista, tansseista, ruuasta ja oman majan lämmöstä ("en huua humala- peännä, enkä vinku viina-peännä, mie oon ilman näin iloisa").

8. vierasperäinen väkijuomien (sahti=saft, olut=öl) kuluttaminen omaksuttiin myöhään etelän maanviljelys- kansoilta (huumaavien marjojen ja sienien syömistä voidaan pitää kotoperäisenä, enimmäkseen parantajien ja noitien harjoittamana).

9. vastaavasti myöhäisenä ja vieraana voidaan pitää karjanhoitoa harjoittavilta kansoilta omaksuttua älyttömyyksiin mennyttä veriuhraamista (vanhimmat uralilaiset jumalat "eivät kaipaa ihmisten lahjoja",
naisten palvomat jumalattaret "eivät kaipaa verisiä lahjoja").

10. kotoperäistä uhriperinnettä edustaa vuoden ensimmäisen ja viimeisen saaliin pyhittäminen haltijoille 
(tapojen tarkoituksena pyyntieläinten hyvinvoinnin ja lisääntymisen varmistaminen).

11. iltaa pidetään ilon ja laulun aikana ja valon ja työn ajan vastakohtana ("jo neuvoi vanha väki, virkkoi vaalijaiseni, iloilla iloitsemaan, päivän laskulla laulamaan").

12. henkien uskotaan liikkuvan öisin miksi monet tavoista (ruokien jättäminen pöydille, "tuloo pyhät vieraat") keskittyvät pimeän aikaan ("laulan päivän päästä peäähän").

13. uralilaisten uhripäivien lauluja (eriy) ja tansseja (jikw) pidetään heimon ensimmäiseltä naiselta (mansin por-ne) eli toteemieläimeltä saatuina (por-heimossa naaraskarhulta).

14. uralilaisina tapoina voidaan pitää käsien yhteen lyömistä, kuiskaamista, viheltämistä, maiskuttamista, eläinten äänien jäljittelemistä ("kuin sorsa kutsuu sorsan-kutsumis-piipitys-äänellä me itkemme, kuin hanhi kutsuu hanhen-kutsumis-piipitys-äänellä me istumme"), eläinaiheisia rukouksia ("esitämme sopulinkarvan-pehmyisen rukouksen, eläimenkarvanpehmyisen rukouksen, edelleenelettävää päiväistä valkeutta rukoilemme, edelleenelettävää kuista valkeutta rukoilemme"), haltijoiden kutsumista lauluin ("seitsemän laulua kullekin"), haltijoiden liikkeiden jäljittelemistä tanssein ("villieläinten tanssi"), pyhien laulujen esittämistä käsiä kohottaen ja pikkusormista kiinni pitäen (laulajia pariton määrä), haltijoille osoitettujen pyyntöjen aikana huutamista ("pieni huuto", "suuri huuto"), kivien ja puiden ääressä uhraamista, maassa ja tulen ympärillä syömistä, päivän liikkeiden jäljittelemistä ja pyhinä pidettyjen lukujen (3, 4, 5, 7) mukaisia kestoja ja toistoja.

15. uralilaisten kansojen tärkeimpänä ja vanhimpana pyhänä voidaan pitää esivanhemmille, karhulle ja perheiden suojelushaltijoille eli toteemeille järjestettyjä talvipitoja (emä päivä, suuri päivä).

16. emäpäivän tapoihin kuuluu tapahtuman järjestäminen samassa paikassa seitsemän vuoden ajan (jonka jälkeen seitsemän vuoden tauko), haltijoiden kutsuminen paikalle lauluin (mansin kaston eriy, kutsuva laulu), haltijoiden saapuminen kutsuvien laulujen aikana (nokkiin, sarviin, tuohinaamareihin ja turkkeihin pukeutuneina), haltijoiden liikkeitä jäljittelevien tanssien esittäminen (hantin lunk jak, henkien tanssi), haltijoiden viihdyttäminen synnystään ja elämästään kertovin lauluin, näytelmin, tanssein ja tarinoin, maailman luomisesta, jumalista, karhusta ja esivanhemmista kertovien pyhien laulujen ja tarinoiden esittäminen (voidaan esittää vain talvella, päivän laskettua), iän ja sukupuolen mukaan tanssittujen tanssien esittäminen (jokaisella polvella oma tanssinsa ja sävelensä, mansin ayit jikw tan, neitojen tanssin sävel) ja tapahtuman päättävä haltijoiden pois saattaminen (viimeisen laulun jälkeen).

17. vierasperäisen juhla-sanan (germ. jehwla) vanhempia vastineita ovat kekrit ja pyhät ("kekrinä, kahuin pyhänä"), kutsut ("suvullein on suur kiitos, ku hyö kutsuit kutsuhien, ja vaatiit vaterihie"), iltamat ja illanistunnat ("älä mää illanistuntaa, noihe kurvii kuttuu, keukosiin kekrilöi"), pidot ("myö koaalettii katsomaa, kuin tääl pietään pitoja"), tanhut (tanu=tuohivirsuin ja naamarein esitetty pyhä tanssi), mängit (mängyllä=karhun mylvintä, soitimella oleva lintu) ja kisat (kisata=juosta, kilpailla, painia).

18. elinkeinoihin liittyviä tapahtumia kutsutaan töiden luonteen mukaan (kehräjäiset, langanpesijäiset).

19. heimopäiviä kutsutaan sukujen perustajien eli toteemieläinten mukaan (revon päivä, hyypiän päivä, variksen päivä, kotkan päivä).

20. ajan kulumista ilmaistaan päivänvaihein ("aamupuoli askarpuoli, iltapuoli ilopuoli"), päivin ("tänäpän on synnyn päivä"), öin ("kahen kolmen yön perästä"), kuunvaihein ("kuudam vajavuu kulul kuul"), kuin ("kiurukuu tuloo") ja vuosin eli talvin ("se tullee nyk kuuestoista lumi").

21. vuotta jaetaan 8kk kestävään talvivuoteen ja 5kk kestävään kesävuoteen (mansin tal=talvi, vuosi, ts. talvea pidetään vuotena ja kesää vuosien välisenä aikana).

22. vuoden vaihtumista katsotaan muuttolintujen saapumisesta / lähtemisestä ("vareksesta ei vuuen merkkiä"), karhun heräämisestä / talviunille käymisestä ("kyllä se talven alle mennee peshään"), taivaallisen hirven (otava) ilmestymisestä / häviämisestä tai maan sulamisesta / peittymisestä lumeen (tapahtuvat samoihin aikoihin).

23. vuodenvaihteita kutsutaan äijäpäiviksi eli suuriksi päiviksi ("äjj om päiveä äjjähpäiväh, vie on enämbi emämpäiväh", toinen nimitys ohtopäivä).

24. vuodenaikojen uskotaan johtuvan päivän katoamisesta ja paluusta ("päivä miärillä mänövi").

25. päivän lisäksi tarkkaillaan kuun, tähtien, puiden, maan ja joen vaiheita ja monia muita pienempiä tapahtumia (jääpuikoista tulen palamiseen ja poron kusemiin).

26. vanhempaa uralilaista ajattelua edustaa kesän pitäminen karhun aikana ja talven pitäminen hirven aikana (talven aloittajana taivaallinen hirvi, Pänyi).

27. alkuperäiset shamanistiset uhripäivät muuttuivat itämerensuomalaisten kansojen alueella laulupäiviksi (muutoksen taustalla oli pyyntiperinteen vähentyminen ja vieraisiin elinkeinoihin siirtyminen).

28. itämerensuomalainen lauluperinne on luonteeltaan suullista ("mie en tauluista tavoita, umeroo en urkistele"), luonnosta voimansa ottavaa ("miull on ulkonna umero, miull on taulu tanhuvalla"), alkusointuun ("ahovieret aukiavi, lätäköiset läinpiävi") ja ulkomuistiin ("onha tuohoo otsaluuhun, on tuohoo sanoja soaatu") perustuvaa, perhekeskeistä ("muut lauloit laialtaan, pittiit puolta puoleltaan, meiän laita jäi laulamatta, meiän kolkka on koskematta, meiän puol pitelemättä, voinhan miekin puoleltain, viiten seissa viikollain, pittää puolta puoleltain") ja vuodenaikoihin sidottua ("la mie laulan uutta virttä, uutta virttä ja verestä, syvänkuul syntynyttä, talvella tapahtunutta").

29. parhaimmat laulajat keksivät laulaessaan uutta ("en mie tiiä itsekkään, mitä virttä mie nyt lähen"),
useimpien toistaessa toisilta saatuja sanoja ("jos ei laulaa mie osanne, laulan laulajan jälestä, jos ei tanssii mie osanne, tanssin tanssijan perästä").

30. laulaa voidaan niin ilossa kuin surussa, arkena kuin pyhänä, yhdessä kuin yksin ("hän kertoi niistä ajoista, jolloin hänen miehensä eli, silloin he lauloivat yhdessä, kun missä yhdessä liikkuivat, metsässä, nurmella, järvellä, niin aina lauloivat").

31. sanoja saadaan vanhemmilta ("niin laulan nyt isäni laulun, emoni laulun laakautan"), sisaruksilta ("sisko, 
oma siskoin, sisko oot siijuilt sanoilt, eukon laps oot lausehilt"), esivanhemmilta ("emoin entisten tekemät, issoimme ikisanoja"), tuulilta ("tuulet miulle sanat toi, ahavaiset ajeli"), linnuilta ("tien vieret käkköin kukkui, 
siit mie sain sanaliseksi"), puilta ("mänin metsää kesoilla, lepän tullessa lehelle, tuost miä poimin pollehein, otin olkamuksihein"), otsasta ("otin tuumat otsastaini, nenästäin neuvot keksin, suustain sanat suloiset") ja toisilta laulajilta ("ulkoa runoja kuulin, läpi lauan laulajoita, läpi sammalen sanoja").

32. lauluissa pidetään tärkeänä oikeaa eli puhdasta puhetta ("no kuunnelkaas nyt kui mie laulan, sallikaa kui sanelen, kuunnelkaa nyt kunnon virttä, kui mie puhtaast puhelen, kui selitän selkiäst").

33. laulamisen tärkeydestä kertovat sanan laulaa lukuisat toisintomuodot ("lapsillemme lauleloot, pienillemme pilpattaat", "miun lapsen laulujaini, hupeloisen huutojaini, pienen piipatoksiain, mekujain mielettömän", "mie o luottu laulamaa, heitett o heläjämää", "laulo heä lammin ahvenilla, viekuttii vejen kaloilla", "mie kui alan alkatellaui, kielelläin kelkatella").

34. uralilaisten laulupäivien kuvaus: "hantien karhupäiviin kuuluu villieläinten laulujen (woj arox) esittäminen 
(3-7 laulajan ryhmissä, 3-10 laulun sarjoissa), paikalle saapuvan karhun tervehtiminen (rivissä laulaen, pikkusormista kiinni pitäen, säkeiden mukaan käsiä ylös ja alas kohottaen), karhun synnystä ja elämästä laulaminen (ensimmäinen päivä), joista ja kotiseudusta laulaminen (toinen päivä, sanoissa kuvaillaan reitti paikalle), jumalista laulaminen (kolmas päivä, ylisenhaltija Toromin seitsemän pojan toivotaan palauttavan karhun yliseen, ellei tätä pyydetä perheen suojelijaksi, jolloin jää maan päälle), perhelaulujen eli "saman katon 
alla asuvien laulujen" (an raxto ärox) laulaminen, karhun poistuminen (viimeisen laulun jälkeen) ja suruajan viettäminen karhun kunniaksi".


KISA JA LOILU

1. "soi, soi, soropilli, iäni kaunis kaljahtelloo" (lauletaan ruokopilliä laadittaessa).

2."soi, soi, soropilli, kun et soi, niin soraja" (puhutaan kuin elävälle olennolle, "sorjast ja kauniist soittaa jottahan").

3. "mie kyselen velloltain, lausun lapselta emmoini, mitä uoot pahoilla mielin, asut alla kulmihees, joko he virsillä vettiit, suu-sanoilla soimasiit, virka, virka, meiän vello, jos hyö virsillä vettiit, jos hyö lauluilla lakkahiit, suusanoilla soimasiit, kyll kotona kostetaan, maksetaan ison majoilla" (sukujen väliset kilpalaulannat).

4. "jos mie ilkiin ilkijäksi, jos mie rutkaksi ruppiin, jos mie seäännyn sättimeään, harvat käyvät nauramoaa, usiammat itkemeää" (sanan voimasta).

5. hantien sanaseppoja jaetaan tarinankertojiin (mant-ku, kertovat arvoituksia ja tarinoita iltatulen ääressä, 
etsivät syitä epäonneen), laulajiin (ärox-ku, laulavat ikiaikaisia lauluja taianomaisen kielisoittimen (panan jux) säestyksellä), ennustajiin (ulom-ku, selittävät unista mennyttä, nykyistä ja tulevaa, tuovat viestejä hengiltä), taikojiin (nukol-ku, "hauskat miehet", puhuvat eläinten äänillä, kutsuvat henkiä, ennustavat metsästysonnea pimeässä kodassa), parantajiin (jisol-ku, "huutavat miehet", tekevät matkoja aliseen, tuovat tullessaan
onnettomasti kuolleiden sieluja, imevät sairauksia itseensä) ja rummun eli kannuksen soittajiin (jolto-ku, 
viestivät kannuksilla henkien kanssa).

6. sanalla laulaa (saamen lawlot) tarkoitetaan lapsen laulattamista, parin liittämistä yhteen ja sairaan valmistamista kuolemaan (tarkoitus helpottaa siirtymistä yhdestä elämänvaiheesta toiseen ja antaa tietoa 
siitä mikä odottaa).

7. saamelaiset uskovat joikujen (juoigat) olevan lähtöisin "ajalta jolloin valo luotiin" (eläimillä, ihmisillä, 
järvillä ja tuntureilla omat joikunsa).

8. hantit veistävät kielisoitinten (tiri-sup, soiva puu) kaulat joutsenten, kurkien (tor-sup, kurki-puu) ja hanhien 
hahmoisiksi (soittimet 5 ja 9-kielisiä, koristellaan värikkäin nauhoin).

9. hantit pitävät kielisoittimia pyhinä (ei lasketa maahan, peitetään kankain siirrettäessä).

10. marit veistävät kanteleen (kusle) kopan koivusta, pähkinäpuusta tai vaahterasta ja kannen kuusesta, 
männystä tai pihtakuusesta (soittimessa 8-35 kieltä).

11. marit soittavat kannelta polvelta, oikealla kädellä säveltä tapaillen ja vasemmalla säestäen (soitetaan kaikissa tärkeissä tapahtumissa).

12. marit pitävät kannelta maanjumalattaren antamana (lahjoitti soittimen "jotta ihmiset voivat keskustella kanssaan").

13. marit pitävät kannelta naisten soittimena (600-luvulta lähtien naisten haudoissa).

14. saamelainen kannus (goavddis) valmistetaan yksinään kasvavasta koivusta, kuusesta tai petäjästä, poronjänteistä (ompeleet) ja poron kaulanahasta (kaulanahkainen kalvo maalataan lepänkuorinesteellä tai verellä).

15. saamelaiset kannukset jaetaan seularumpuihin (kaarevasta puusta taivutettu koppa) ja kansirumpuihin (kannen malliseksi koverrettu koppa).

16. saamelaiset koristelevat kannukset kaiverruksin, helyin, eläinten hampain ja karvoin (säilytetään kodan pyhässä peräsopessa).

17. saamelaiset soittavat kannusta kaksipäisellä poronsarvesta valmistetulla kepillä.

18. "ei mie lapissa laula, ei virossa vierettele, mie laulan langoissain, tuuvin tuttavaisissain" (omien joukossa laulaminen).

19. "minä laulan uutta virttä, uutta virttä ja verestä, syänkuulla syntynyttä, talvella tapahtunutta" (talvi uusien laulujen väsäämisen aikaa).

20. "laulan lapsien tavalla, vierettelen vienoisesti" (lapsen lailla hyräileminen).

21. "nyt mie vähä veärin laulon, pikkaraisen toisin puolin, soan mie sannain takasin, puhheeni toisin puolin" (laulujen elävästä luonteesta).

22. lauluja säestetään pieniä kiviä yhteen lyöden (vanhimpia tunnettuja soittimia).

23. laulamista harjoitellaan kuohuvan kosken äärellä ja lintujen ääniä jäljitellen (voimakkuus, tarkkuus).

24. "jos mie lapsi laulan liijan, paljon mieletön pakajan, meill on vieraat viroista, ja lankot laatokasta, ne vievät sanat virroi, vievät laavat laatukkaa, miu hupelon huuvostain, miu lapsen laulostain" (laulujen leviämisestä).

25. "minä laulan liirittelen, sinisen salon sisässä, kaian korven kainalossa" (metsä mieluisa laulupaikka).

26. "tuokaas tänne kanteloinen, kynnen kymmenen nenäh, kahden polven pistyn pääh, tuotihinpa kanteloinen, kynnen kymmenen nenäh, kahden polven pistyn pääh" (soittoon valmistautuminen).

27. "löysin suolta suuren koivun, niitulta niverrän koivun, kantelehen kansipuuksi, sain mie kannel valmihiksi" (kanteleen valmistusta).

28. "kuin myö laululle läheme, virtten töille työnteleme, nijn pannan käsi kätehen, liha toisehen lihahan, anna kättä kämpyrälä, hongan oxaa ojenna" (yhdessä laulaminen).

29. mansien 30-60cm leveään kannukseen (kojp) kuuluu pyöreä tai soikea kehys, 7-21 kehyksen ulkoreunaan kiinnitettyä koivuista tappia (kojp jur, "taikapedot"), tappien päälle asetettu vanne, vanteen ympärille pingotettu hirven tai poron nahasta valmistettu kalvo (ei maalata), kalvon takapuolelle kiinnitetty koivuinen kädensija 
(y:n tai x:sän muotoinen) ja koristeiksi laitettuja nauhoja, tiukuja, sormuksia ja riipuksia (sidotaan kädensijaan ja kehyksen sisäpuolelle).

30. mansit päällystävät kannuksen lyömiseen käytetyn kapulan (kojp-jiw, kannus-puu) karhun tai poron nahalla (päällystetään puoleen väliin, käytetään soittamiseen ja ennustamiseen).

31. mansit uskovat kannuksen hengen (kojp pupi) elävän soittimen kädensijassa ja heräävän kannusta lyötäessä.




32. mansit käyttävät kannusta ennustamiseen, henkien kanssa viestimiseen, parantamiseen ja onnen kääntämiseen.

33. mansit säilyttävät kannusta kotipyhäkössä ja uhraavat soittimen hengelle muiden kodinhaltijoiden tavoin.

34. mansit ottavat uuden kannuksen käyttöön soittimen hengen (kojp pupi) kunniaksi järjestetyillä menoilla (hengen kutsuminen soittimeen).

35. mansien pyhänä pitämä 7-kielinen soitin (lint, hanhi) valmistetaan kuusesta tai pihtakuusesta ja poron jänteistä tai suolista (soitetaan tärkeissä tilaisuuksissa, säilytetään haltija-aitassa).

36. mansien taruja (mojt) jaetaan naisten taruihin, miesten taruihin, pyhiin taruihin (jalpin mojt, kerrotaan vain talvisin), luomistaruihin (ma untum jalpin mojt, pyhä taru maan alusta) ja urhotaruihin (alxatno mojt).

37. mansit kutsuvat noitia (najt) nimin kajno-xum (loitsulauluja-laulava-mies), lilin-pupin-xum (elävän-haltijan-mies), man-najt (veistä-käyttävä-noita), sayrapon-najt (leikkaava-noita), penyon-najt (ennustava-noita), potortan pupi (pyhästä-vakasta-ennustava-noita), kojpin-najt (kannusta-soittava-noita) ja waltaxton-najt (soittimen-avulla-henkiä-kutsuva-noita).

38. mansit uskovat soittotaidon nostavan noidan arvoa ja mainetta ("henget eivät kuuntele tavallista puhetta").

39. mansien pyhänä pitämä kielisoitin sank oltap ("viisi-kielinen-puu-jota-jumalat-rakastavat") veistetään haavasta, pihtakuusesta tai siperianmännystä (toisesta päästä kärkeväksi, toisesta haarukaksi, kielet jänteistä).

40. mansit soittavat kielisoittimia polvella "niin että soittimen pää nojaa käsivarteen, toisen käden soittaessa säveltä, toisen vaimentaessa ääniä".

41. mansit kuljettavat kielisoittimia "pää edellä, liinaan peitettyinä".

42. mansit nimeävät sävelet omistajien mukaan (pelym-ojka tan, pelymin-ukon sävel, jokaisella oma sävel).

43. mansien pyhänä pitämä kielisoitin tariy-sip-jiw ("kurjen-kaulan-puu") veistetään yhdestä puusta (koppa ja kaula kurjen hahmoon, 7-13 kieltä, miesten soitin).

44. mansit kutsuvat poron olkaluusta valmistettua puhallinsoitinta tumraniksi (naisten soitin, soitetaan etenkin keväisin kalapatoja pystytettäessä).

45. mansit laulavat pyhiä lauluja "kimeällä" tai "soinnikkaalla" äänellä.

46. mansit laulavat pyhiä karhulauluja rivissä seisoen, toisiaan pikkusormista kiinni pitäen ja laulun mukaan käsiä nostaen ja laskien (keskimmäinen laulaja laulaa äänekkäästi, sanat tarkasti lausuen, muut hiljaisella äänellä, laulajia pariton määrä).

47. mansit laulavat lapsille, eläimille ja rakastetuille ilolauluja (ulilap, "laulettu ilo", lauletaan hyvää toivottaessa ja läheisiä ajateltaessa).

48. mansien ilolaulujen uskotaan suojelevan ja tuovan hyvää onnea (lauletaan etenkin kaukana oleville rakkaille).

49. mansit jakavat tanssit (jikw) iän ja sukupuolen mukaan.

50. mansien miesten tanssissa (xum jikw) tanssivat vuorotellen pojat, laulavat miehet ja muut miehet.

51. mansien naisten tanssissa (ne jikw) tanssivat vuorotellen neidot, aikuiset naiset ja vanhat naiset (jokaista ryhmää säestetään omalla sävelellä, ayit jikw tan=neitojen tanssin sävel).

52. mansien pyhät tarinat (jalpin mojt) kertovat maailman luomisesta, jumalista, karhusta ja esivanhemmista (kerrotaan talvella karhupäivillä, kuunnellaan suurella hartaudella).

53. mansit kertovat pyhiä tarinoita rauhallisesti, huolellisesti ja tarkasti (jokainen yksityiskohta tulee tulla kerrotuksi, tarinoita pidetään elävinä).

54. mansit valmistautuvat pyhän tarinan esittämiseen parhaisiin vaatteisiin pukeutumalla ja asettamalla kertojan eteen pyhiä esineitä (kertoja palkitaan ruokalahjoin).

55. mansit valitsevat pyhien tarinoiden esittäjät lapsena hyvän muistin ja rauhallisen äänen perusteella (parhaimpien uskotaan voivan vaikuttaa kohtaloon ja onneen).

56. mansien karhupäivien tansseja kutsutaan suureksi esitykseksi (janiy tuliylap), suureksi tanssiksi (janiy jikw) 
ja henkien esitykseksi (pupiy tuliylap).

57. mansit kutsuvat karhupäiville joukon eläinhahmoisia henkiolentoja (sukujen toteemeja) jotka saapuvat paikalle "kutsuvan laulun" (kaston eriy) aikana ja esittävät tanssinsa laulun ja soiton säestyksellä (menoja 
johtava "pyytävä mies" (kaston xum) toistaa haltijoiden liikkeet).

58. mansien karhupäivien viimeisen illan tapahtumiin kuuluu tärkeimpien haltijoiden saapuminen paikalle (joukossa syntymänjumalatar Kaltas-ekwa, haltijoiden pyhyyttä korostetaan laittamalla esittäjien päälle suuret liinat, silon-tor).

59. mansien noitalauluissa (kaj-sow) kuvaillaan henkiolentoa johon halutaan ottaa yhteyttä ja selitetään hengelle yhteydenoton syyt (lauletaan kuin laulettaisiin itselleen eli hengen hahmossa).

60. mansit kutsuvat miespuolista noitaa nimellä najt-xum kajji (najt=noita, xum=mies, kajji=ukkometson soidinlaulu).

61. mansit valmistautuvat noitalaulujen esittämiseen istumalla tulen ääreen ja lämmittämällä kannuksen kalvon.




62. sanalla ääni (saamen jiedna) tarkoitetaan äännähtelyä, äänekästä puhumista, laulua ja laulamista 
(unkarin enek=laulu, enekel=laulaa).

63. sanalla loilottaa tarkoitetaan uneen laulamista (viron loilutada=laulaa uneen, loil=unilaulu).

64. sanalla loitsia tarkoitetaan loitsujen lukemista ja taikomista (loitsu=loihtu, lovehtie=puhua äänekkäästi, 
esittää itkuvirsiä).

65. "miunkos lauloa tuloo, miunkos vuoro vieretellä" (laulu vuoro, vrt. oudolta tuntuva yhteislaulu, "kuorot").

66. "voinhan miekin vuorostain, löyän miekin lörpötystä" (jokainen laulaa vuorollaan).

67. "la ma laulan liirittelen" (laulaa-sanalla kymmeniä vastineita).

68. "käyvää, langot, laulamaa, vellekset vetelemmää, langot laulaat hyväst, vellokset somin vettäät" 
(jokaisella suvulla omat laulut).

69. "la ma laulan liirittelen, kesälinnun tienoselta, talvirastahan tavalla" (lintujen laulun jäljitteleminen).

70. mansien pyhiä lauluja jaetaan karhulauluihin (uj eriy), pyytäviin lauluihin (kaston eriy), esittäviin lauluihin (tulilap-eriy) ja noitalauluihin (satxatno-eriy).

71. mansien arkilauluja jaetaan henkilökohtaisiin lauluihin (ulilap) ja laulettuihin tarinoihin (eryon mojt).

72. mansit sepittävät henkilökohtaisia lauluja itsestä, toisista, merkittävistä teoista ja tärkeistä tapahtumista (laulut kuvastavat ihmisen asemaa heimossa).

73. mansit aloittavat oman laulun sanoin "amki eryum" eli laulan itseni (toisen laulu aloitetaan ja lopetetaan henkilön kuvaukseen, laulan "tämän nimisen, tästä kylästä" olevan laulun).

74. hantien tansseja jaetaan henkitansseihin (lunk jak), pyhiin tansseihin (jemon jak) ja villieläinten tansseihin 
(woj jak).

75. hantit tanssivat henkitansseja tärkeissä tapahtumissa ja vuotuisjuhlissa (7 vuoden ajan samassa paikassa) 
ja pyhiä tansseja karhupäivillä (vuorotellen pyhien laulujen kanssa).

76. hantien tansseihin kuuluu nolon jak (tanssi nuolten kanssa), jemon akan jak (pyhien nukkejen tanssi), 
aj apajon jak (tanssi lapsien kanssa), kus jak (tanssi vanteen kanssa), esivanhempien tanssi, maan synnystä 
kertova tanssi ja heimojen synnystä kertova tanssi.

77. hantit uskovat tanssimisen "puhdistavan tilaa".

78. hantit liimaavat koivusta veistetyn rumpukapulan (palontin) pintaan karvaa ja luun johon kaiverretaan 
noidan tärkeimmän apuhengen kuva (käärme, lisko).

79. hantit ennustavat rumpukapulaa heittämällä (toinen puoli kaiverrettu, toinen tasainen).

80. hantit kutsuvat pyhinä pidettyjä kielisoittimia narkos juxiksi (puu jossa kielet) ja naros juxiksi (soiva puu).

81. hantien kielisoittimet veistetään yhdestä puusta jousen tai veneen hahmoiseksi (kolme ja viisikielisiä).

82. hantit soittavat kielisoittimia kisojen ja tanssien yhteydessä (kuljetuksen ajaksi peitetään kankailla).

83. "tulkoon virrein tuppaan, soakoon suojaan sannain, poikki puolin polvillein, pitkin varpahaisillein, kuka ei mahu ovesta, se iloitkoon ikkunista, ja remuitkoon reppenist" (laulujen kutsuminen, pidetään elävinä).

84. "mie oon vissiin virren seppä, laululoihen laittelia" (sanalla seppä tarkoitetaan osaavaa, taitavaa, johonkin
asiaan erikoistunutta).

85. "laulo enne lappalaine, kotapoika kolkuttel, vesa vanha vierettel, laulo heä lammin ahvenilla, viekuttii vejen kaloilla" (eläimille laulaminen).

86. "lauletah lapinki lapset, tinarinnat riekahuipi, nuotijolla nukkuossa, moatessa remutulella, lihan on petran purtuohe, särin on silmän syötyöhe, vejen on lammin juotuohe" (ruuan jälkeen joikaaminen, vrt. omituiset ruokarukoukset).

87. "muut lauloit laialtaan, pittiit puolta puoleltaan, meiän laita jäi laulamatta, meiän kolkka on koskematta, 
meiän puol pitelemättä, voinhan miekin puoleltain" (omat laulut=puolustavat omia).

88. "laula lapsille remuksi, ja ilokso itselleni" (lapsille laulaminen).

89. "jos ei laulaa mie osanne, laulan laulajan jälestä, jos ei tanssii mie osanne, tanssin tanssijan perästä" 
(laulujen ja tanssien oppimisesta).

90. "näitä ennen isäkin lauloi, kirvesvartta veistäissään, näitä ennen emokin opetti, keträpuuta kiertäissään, 
kun lapset istui lattijalla, pere pitkän pöyvän päässä" (vanhemmilta saadut laulut).

91. "en mie uo opissa olt, käynt en kieli-koulolois, oma maa opetti, oma tanhut tantsimaa" (oma maa, 
omat tanhut).

92. "istuuvun ilokivellä, laulapoajella panemma" (ilokivet, laulupaajet).

93. "kun menin ilo-mäelle, ilo istu viereheni" (omia laulupaikkoja).

94. "la laulan miä hanoin, vesilintu vierettelen, heinäsirkka sirkattelen, pöröläisenä pörisen" (eläinten äänien
jäljitteleminen).




95. "en mie rahasta laula, suuta kullasta kuluta, paperist en paa sanoja, hopiasta huoliani" (rahasta laulamisen vieraudesta).

96. "laulan mie laulajat mokomat, kukun kukkujat mokomat, sorran suohon portahaks, maahan varraks vajotan" (kilpalaulaminen).

97. "pillit seisoit seinän päällä, kantelo kalintkan päällä, urut uuvessa tuvassa, pillit seisoit seitsen vuotta, kannel kaiken miun ikäni, kuka pilliä piteli, kuka katsoi kanteloa, vello pilliä piteli, sisko katsoi kanteloa" (kantele tyttöjen, pilli poikien soitin).

98. "olkaan otsa huomeneeks, toinen toiseeks areeks, paremmille laulajille, kummemmille kukkujille" (lopetussanat).

99. "nyt ollaan yhessä yötä ja tehjään yhess työtä, nyt myö leikki lyötänee, iloinen iseltänee, tantsu tallaeltanee" (puhdelaulut).

100. "en mie virttä viikon etsi, kauan en tutki tuoniloita, löyän virret vierestäini, remut reunapuolestani" 
(laulujen aiheet läheltä).

101. "kui häissä hätä tulloo, sitt rannan eukko etsitään" (häälaulut tunteva eukko).

102. "löysi ruokoa murusen, kalanluuta kappalehen, mikä tästäkin tulisi, tulis koppa kanteletta", "mistä kielet saatanehen, hiuksista hiijen hirven, jouhista ujon upehen", "läksi luota luotoselta, lohen luita luotosella, lohen luita, luunmuruja, hauin suuren hampahia, täss ois alku kanteletta", "mistä koppa saatanee, tuolta tuomikko purolta, kuusesta kumajavasta", "tuoss ois naulat kantelvoista, hampahista halien hauvin", "mist on koppa soatanehen, juuresta kumien kuusen, paju-pehkom persiestä" (kanteleen valmistusta).

103. "itse vanha Väinämöinen, pani ponnen polvelleh, kären käänti taivoseh" (kanteleen soittoasento).

104. "ei se soitto muilla soita, kun ei soine laatialla, vanku vaivan nähnehellä" (soitin soi laatijalleen eli valmistajalleen).

105. "kielin kantelvo pakasi" (kantele puhuu kielillään, elävä olento).

106. "sano vanha Väinämöinen, annas soitto sormilleni, itse istu soittamaan, raito rantakalliolle" 
(perinteisiä soittopaikkoja).

107. "ei oo tantsi miun rotima, eikä toisen kumppalini, tantsi on tuotu tuonempoa, uuen linnan ulkopuolen"
(ns. kansantanssien vieraasta alkuperästä).

108. selkuppien suullista perinnettä jaetaan esivanhemmista kertoviin taruihin (alkujaan lauluja), eläimistä ja hengistä kertoviin taruihin, ihmisten ja henkiolentojen kohtaamisista kertoviin taruihin (karhutarut), laulettuihin taruihin (hengille esitetyt vetoomukset, henkilökohtaiset laulut, "laulan mitä näen"), noitalauluihin, noitien teoista ja mittelöistä kertoviin lauluihin, sukujen tavoista kertoviin taruihin ("miksei joutsenta saa tappaa", "miksei karhua saa tappaa", "miksei kaikkia hirviä saa tappaa") ja maan synnystä ja jumalista kertoviin taruihin (luomistarut).

109. selkupit pitävät kannusta noidan kulkuvälineenä (poro, vene) ja henkimaailman karttana.

110. selkupit maalaavat kannukset olevaisuuksien tasojen ja tärkeimpien henkiolentojen kuvilla (alisen kuvat
tummalla värillä, ylisen kuvat vaalealla, keskisen kuvat tummalla ja vaalealla).

111. selkuppi noidalla voi olla elämänsä aikana seitsemän kannusta (jokainen edellistä suurempi, seitsemännen jälkeen voima alkaa vähenemään).

112. selkupit elävöittävät kannuksen (nuna) noutamalla ylisestä poron hengen (henkisielu keji) ja ohjaamalla
hengen soittimeen (toimitus kestää 7-10 päivää, ajoitetaan muuttolintujen lähtöön tai paluuseen, eli vuodenvaihteeseen).

113. selkupit elävöittävät kannusta keräämällä soittimen valmistuksesta jääneet ainekset yhteen, kastelemalla ainekset "elävällä ja kuolleella vedellä" ja nostamalla valmiin soittimen noidan kotipuuhun (ennen elävöittämistä pidetään "tiettömänä").

114. selkuppi noidan (tetipi) tunnuksina pidetään noidanpukua (linnunhahmoinen tai mustapunainen), apuhenkien kuvin koristeltua nahkaista esiliinaa (qutin, "linnunrinta"), sarvekasta päähinettä (sumpkil yki,
otetaan käyttöön aikaisintaan 7 vuoden jälkeen), käpälänmuotoisia turkiskenkiä, kannusta (naisnoidalla voi olla kannuksen sijasta parantava kielisoitin pingir), nahalla päällystettyä rumpupalikkaa (qapsit, yliseen matkattaessa poronnahkainen, aliseen matkattaessa karhunnahkainen), jousta ja nuolta ja shamaanin sauvaa (sumpil tyri, maailmanpuun tunnus).

115. selkuppi laulajat käyttävät esiintyessään karhupäähineitä ja käpäliä (kwelzimba, vanhoista laulavat).

116. selkupit eivät esitä lauluja pyhiä edeltävänä iltana ("Nom suuttuu").

117. selkuppien soikion eli munan muotoinen kannus (70-90cm pitkä, 60-70cm leveä, 12cm syvä) veistetään kuusesta, koivusta tai lehtikuusesta (päivän puolelta, puusta jonka latvassa on seitsemän suoraa oksaa).

118. selkuppien kannukseen (nuna) kuuluu kehyksen ulkoreunaan veistetyt syvennykset, syvennyksiin jäntein
sidotut seitsemän 3cm pitkää puutappia (nunan ynkilsat, kannuksen korvat, "seitsemän olevaisuuden tasoa"), puutappien päälle venytetty poronnahka (sukupuoli noidan sukupuolen mukaan), kehyksen sisäpuolelle kiinnitetty kädensija (9cm leveä, koristellaan henkien kuvin), noidan apuhenkien kuvia (kotka, kuikka, kurki), tiukuja ja kädensijan keskustaan sidottu metallinen jousi tai rengas ("käynti aliseen").

119. selkupit maalaavat kannukseen karhuja (alapinta, musta), poroja (yläpinta, punainen), poron kylkiluita kuvaavia viivoja ("maailmojen rajat"), päivän (oikea reuna, ylinen), kuun (vasen reuna, alinen) ja noidan
tärkeimmän apuhengen kuvan (kalvon keskelle, käärme, lisko, poro).

120. selkupit pitävät kannusta "kanoottina jolla noita liikkuu jokia pitkin, vedenhaltijan tyttären pitäessä perää" (shamanistiset joet heimokohtaisia, kotka-heimoon kuuluva matkaa kotka-jokea pitkin).

121. selkuppien mukaan shamanistiset joet alkavat maanjumalatar Ilinta kotan "seitsemän-silmäkkeiseltä-suolta" ja päätyvät "kuolleiden mereen".

122. selkupit kuumentavat kannuksen kalvon ennen käyttöä (nunap tanirät, kannuksen valmistaminen, kuumentajana noidan apulainen eli nuorempi noita).

123. selkuppi noidan istuntoon kuuluu tulen ääreen asettuminen, kannuksen lyöminen toisten istuutuessa ympärille (ei noidan eteen tai taakse), matkalle tarvittujen apuhenkien kutsuminen (jokaisella oma laulunsa, hengen saapuessa äänekkäämpi lyönti), lyöntien säestäminen laulaen ja kannusta ravistaen (kulkusia helistäen), lyöntien kiihdyttäminen vaikeuksia kohdattaessa ja toisten yhtyminen lauluun matkan loppuvaiheissa (laulun ollessa äänekkäimmillään).

124. selkupit veistävät kannuksen kapulan (qapsit) suolla kasvavasta koivusta tai siperianmännystä 
(46cm pitkä, 6cm leveä, kädensija 17cm).




125. selkupit maalaavat kannuksen kapulan punaiseksi (ylisen matkat) tai mustaksi (alisen matkat).

126. selkupit kiinnittävät kannuksen kapulan keskivaiheille noidan apuhengen kuvan (käärme, sisilisko, saukko, 
henget periytyvät suvussa, noidalta seuraavalle).

127. selkupit pehmustavat kannuksen kapulan pään hirven, poron, karhun tai saukon nahalla (toiseen päähän veistetään kapulan hengen (qapsitil losil wenti) kasvot).

128. selkupit laativat nuorelle noidalle oman kapulan noitalaulujen harjoittelemista varten (harjoitellaan 
jalkoihin lyömällä, vuosia myöhemmin saa ensimmäisen kannuksensa).

129. selkupit, nganasanit, nenetsit, enetsit ja mansit pitävät kannusta villiporona (elävä olento).

130. selkuppi noidat matkaavat yliseen peurapuvussa ja aliseen karhupuvussa.

131. enetsit kutsuvat noitia nimin budote tadibe (voimiltaan vahvin, omaa koko puvun, soittaa kolmea kannusta), dyano tadibe (voimiltaan heikompi, soittaa kahta kolmesta kannuksesta) ja savode tadibe (voimiltaan heikoin, soittaa yhtä kannusta).

132. enetsinoidan puku kuvastaa lintua (puvusta roikkuvat luiset riipukset "höyheniä", helistimiä sisältävä 
rintaosa "linnun rintaluu").

133. enetsien suullista perinnettä jaetaan taikavoimia omaavista urhoista kertoviin taruihin (syudobichum), merkittävien taivaankappaleiden (tähden taru) ja maamerkkien (ihmisiä muistuttavat kivet) synnystä kertoviin taruihin, ihmesyntymistä, ruuasta, nälästä ja sairauksista kertoviin taruihin ja jokapäiväisestä elämästä, sukujen synnystä, kuuluisista noidista ja tärkeistä tapahtumista kertoviin taruihin (dyorechu=uutiset, kerrotaan pareittain).

134. enetsien lauluja jaetaan ajan kanssa muuttuviin henkilökohtaisiin lauluihin (barei, jokaisella ihmisellä, eläimellä ja elävällä esineellä omansa) ja ennalta määrättyä lauserakennetta seuraaviin runolauluihin (kunuyare).

135. enetsien laulut esitetään "vaimealla äänellä", "huolestuneella äänellä" tai "innokkaalla äänellä".

136. enetsien soittimiin kuuluu budote tadiben soittama jousisoitin (na iddo, taivaallinen jousi), 2-kielinen luuttusoitin (tetygol seneku, koppa yhdestä puusta, soitto mukailee laulua), ruusupajupilli (sizydi, pajun sydämestä), ruokopilli, hanhensulkapilli ja tuulta kutsuva torvi (vyrvyr).

137. enetsien kannuksia (peddi) jaetaan kolmeen ryhmään noitien kykyjen mukaan (voimakkailla enemmän heliseviä luu ja metalliriipuksia ja koppaa vasten soivia karhunhampaita).

138. enetsien kannuksiin kuuluu pyöreä savode-peddi (ei koppaa vasten soivia osia, puinen x:sän muotoinen kädensija, heliseviä luuriipuksia), pyöreä dyano-peddi (kahdeksan koppaa vasten soivaa osaa, metallinen x:sän muotoinen kädensija, heliseviä luu ja metalliriipuksia) ja soikiomainen nano-peddi ("taivaallinen kannus", 
koppaa vasten soivina osina jäntein pehmustettuja karhunhampaita, paljon erilaisia luu ja metalliriipuksia).

139. nenetsinoidan varusteisiin kuuluu metallinen pääsuoja, riipuksia, päähine (silmien edessä roikkuvine hapsuineen), shamaanin vyö, seitsensormiset käsineet, apuhenkien kuvia (tadebtso), helistin ja kannus 
(varusteita säilytetään haltijareessä).

140. nenetsien runolauluja (syudbabts) esitetään kolmannessa persoonassa (tietyissä kohdissa vaihdetaan ensimmäiseen).

141. nenetsit pitävät taruja elävinä olentoina (myneko=tarun henki, lakhanako=sanan henki).

142. nenetsien suullista perinnettä jaetaan jättiläisistä, puolison etsinnästä, kostomatkoista ja jousilla lentävistä urhoista ("jää-saaren-valtias") kertoviin lauluihin (syudbabts), maahisista (sikkhirtya) kertoviin taruihin (va´al), jokapäiväisestä elämästä kertoviin taruihin (syudbabts-tsarka), itkuihin (yarabts, esitetään ensimmäisessä persoonassa), haltijoista ja tarunomaisista eläimistä (hiiri, repo, varis, karhu, lokki) kertoviin taruihin (lakhanako, vadako), rukousloitsuihin, noitalauluihin, luomistaruihin, laulajan hetkessä sepittämiin lauluihin (khnnabts), henkilökohtaisiin lauluihin (syo), kehtolauluihin ja arvoituksiin.

143. nenetsit kutsuvat henkilökohtaisia lauluja nimellä yangebts syo (jokaisella oma suvun laulajien säveliä mukaileva laulunsa, omaa laulua laulettaessa sävel pysyy samana sanojen vaihtuessa).

144. nenetsit kutsuvat kaikkien tuntemia lauluja nimellä khynabts ja kynash (varataan parhaille laulajille).

145. nenetsien runolaulut (syudbabts) esitetään rauhalliseen ja tavuja painottavaan tapaan (yksi äänne / tavu).

146. nenetsit lisäävät itkujen (yarabts) säkeisiin kuoromaisia toistoja ja toistavat viimeisen säkeen moniäänisesti (toistot säkeiden keskelle tai loppuun).

147. nenetsit kutsuvat noitalauluja nimin tadebya ja tatep´a (alaryhminä ennen metsästystä lausutut loitsut 
(tuye´ma), paarmoja karkottavat loitsut (tyhrosh) ja sienilaulut (vipi kynavs)).

148. nenetsinoitia kutsutaan kykyjensä mukaan ("hän-joka-tulkitsee-unia", "hän-joka-saattaa-sielun-aliseen", "hän-joka-osaa-hypnotisoida").

149. nenetsinoidat toistavat yhdessä laulaessaan toistensa laulua sisäisen arvojärjestyksensä mukaan 
(ensimmäisenä toistaa voimakkain / vanhin noita, viimeisenä noitaoppilas eli tel´tana).

150. nenetsien soittimiin kuuluu syanako tyo ("soiva kieli", pidellään yhdellä kädellä, näppäillään toisella), syanako nyn ("soiva jousi", päätä pidetään hampaissa, soitetaan nuolella), syanako mirv ("soiva soitin", 2-kielinen luuttu jolla säestetään improvisoituja lauluja, lusikkamainen koppa), pajupilli (syudko), ruokopilli (shu´talsu), sulkapilli (muno´la), "vihellyslevy", ropelimainen puhallinsoitin (vyvko, lyjla) ja porojen kutsumiseen käytetty puhallinsoitin (whip-patok).

151. nenetsit kutsuvat kannuksia nimin penzer-is (yakut-tyyppiä), p´yen´shal (ugri-tyyppiä) ja penzyar
(kahva ugri, koppa yakut).

152. nenetsien helistimiin kuuluu porojen valjaisiin ja naisten ja lasten vaatteisiin kiinnitetyt "soivat lautaset" (khyngna), porojen kaulaan ja haudoille ripustetut ruokokellot (senga), porojen valjaisiin ja pyhävaatteisiin kiinnitetyt käpymäiset helistimet (senga kotsa), naisten letteihin ripustetut koristellut metalliriipukset (yesya deda, nayept b´yesha), naisten päähineisiin kiinnitetyt helisevät metalliriipukset (yesya pudko), noitien käyttämät helistimet (dyusan dyuguku, "soiva haltija") ja porojen sarviin kiinnitetyt, susia karkottavat puu ja metalliriipukset (loloko, talka).

153. nganasanien suulliseen perinteeseen kuuluu taikavoimia omaavista urhoista kertovat runolaulut (sitabi, esitetään talvisin, laulaminen kestää useita öitä), jokapäiväisestä elämästä ja tapahtumista kertovat tarut (dyurume, kuulumiset), viekkaasta pienestä miehestä (sly dyaiku) ja jättiläisistä (sige) kertovat tarut, väärin tai vastoin totuttua tekevästä miehestä (ibul) kertovat tarut (saavat kuulijat nauramaan), luomiskertomukset (luojahenkinä Kaiken-sen-millä-on-silmät-emo ja maanhaltija Syruta-nguo joiden lapsesta Poromiehestä tulee maan ensimmäinen asukas ja ensimmäisten ihmisten suojelija), haltijoista ja henkiolennoista (ngua, koika, barusi, dyamady) kertovat tarut, karvaisista ja päättömistä ihmisistä kertovat tarut, hetkessä sepitetyt henkilökohtaiset laulut (kertovat tunteista ja pitkistä matkoista, voivat muuttua joka laulannalla), vertauskuvalliset laulut (keineirsya), arvoitukset (tumta) ja sanonnat (bodu).

154. nganasanien henkilökohtaisten laulujen (baly) uskotaan edustavan vanhinta tunnettua uralilaista lauluperinnettä (jokaisella perheenjäsenellä useita itse sepitettyjä tai vanhemmilta perittyjä säveliä, 
vrt. saamelaisten joiut).




155. nganasanien lauluja jaetaan henkilökohtaisiin lauluihin (baly), sienilauluihin (khoankutuo baly), 
vuoropuheluina esitettyihin vertauskuvallisiin kilpalauluihin (keineirsya) ja laulujen hahmojen henkilökohtaisin sävelin esitettyihin runolauluihin (sitabi, henkilökohtaisten sävelien kokoelmia).

156. nganasanien piiritanssi (narka kunty) tanssitaan karhun ääniä jäljitellen (syviä kurkkuääniä sisään ja ulospäin hengitettäessä päästäen).

157. nganasanit lisäävät kaikkiin lauluihin ja leikkeihin eläinten ja lintujen ääniä (erikseen metsästäjien ja poromiesten käyttämät kutsuäänet).

158. nganasanien noitalaulut (nada baly) esitetään kaksiäänisesti (toisen laulajan yhtyessä noidan lauluun viimeisessä säkeessä).

159. nganasanien noitalauluja jaetaan hengiltä (d´amada) saatuihin lauluihin eli henkiolentojen henkilökohtaisiin säveliin ("laulut-jotka-kuuluvat-hengille", 8-16 sävelen yhdistelmiä), henkiä kutsuviin lauluihin (nabatachio baly), ennustaviin lauluihin (khositapsa baly) ja pyytäviin lauluihin (nantami baly).

160. nganasanit säestävät noitalauluja kannuksin (khendir), kulkusin varustetuin sauvoin (chire), nikamallisin rumpukapuloin (kheta´a) ja vaatteisiin kiinnitetyin luista, metallirenkaista, suipoista putkiloista ("linnunsulat"), levyistä, ruokokelloista (sanku) ja lautasista (sineri) valmistetuin helisevin riipuksin (kakh´aa).

161. nganasanien noidanpukuun kuuluvat eläinhahmoiset riipukset esittävät noidan perheen totemistisia suojelushenkiä eli kojka-henkiä (nuony=kuikka, kokery=kurki, denkuyka=joutsen, chedo=kuu).

162. nganasanit kutsuvat noitien apuhenkiä nimellä dyamady (eri henkiä kuin kokoajan paikalla olevat perheiden suojelushenget).

163. nganasanien helistimiin kuuluu vaatteisiin ommellut putkimaiset riipukset (khono), jousiin kiinnitetyt helisevät riipukset (sineri, suojelevia), porojen kaulaan sidotut riipukset (sanku), villiporojen houkuttelemiseen käytetyt pahkakepit (dereva, hangataan puita vasten) ja susien karkottamiseen käytetyt helistimet.

164. nganasanien soittimiin kuuluu pyöritetyt pillit ja ulvojat (bia khery, sani khery, soittimilla keskustellaan tuulen kanssa), hanhensulkapillit (d´eptu chue s´ucharsa), punapajupillit (l´ansa s´ucharsa), lintujen ääniä
jäljittelevät putkipillit (anika´a njomma´a s´ucharsa, valmistetaan putkikasveista), jännekielisoittimet
(s´echikiririe, soittimen kärki hampaissa, ääntä muutetaan huulilla) ja "laulavat jouset" (koininte dinte, 
soittimen kärki hampaissa, soitetaan nuolella).

165. selkuppien noitia (teetypy) jaetaan pimeässä kodassa istuviin (kamantyryl´kup), valoisassa kodassa istuviin (syumpyl´kup), niihin-jotka-saattavat-kuolleiden-sieluja (sympytyl´ira) ja uneksiviin noitiin (kyutyaptypyl´kup, eivät käytä kannusta).

166. selkuppien lauluja jaetaan kehtolauluihin (kukyra yyngyma), itkuihin (chyyry yyngyma), tanssittuihin lauluihin (laksy yyngyma) ja sienilauluihin (yutshrpy yyngyma).

167. selkuppien henkilökohtaiset laulut (kol´ma, koymy) lauletaan omin sanoin ja yhteisin sävelin (jokaisella perheellä omat sävelensä jotka lapset oppivat sukulaisten lauluja kuullessaan).

168. selkuppien runolaulut (keyel´tyma) koostuvat kerrotuista ja lauletuista osista (esitetään kokonaisena alusta loppuun, "eläviä olentoja", kertovat verkkoa kutovasta hämähäkistä, urho Ichasta, Pikulya-linnusta).

169. selkuppien noitalaulut (syumptya) koostuvat itse löydetyistä sävelistä ja noitina toimineilta sukulaisilta
periytyneistä apuhenkien sävelistä (noidalta noidalle periytyvät apuhenget).

170. selkuppinoidat oppivat uuden sävelen joka kevät ja syksy muuttolintujen lähtiessä ja palatessa (vuodenvaihteet=taianomaisia raja-aikoja, suvilintujen paluu=uusi alku, uudesti syntyminen, tuo paljon 
uutta laulettavaa).

171. selkupit säestävät noidan laulua kannuksin, helistimin, huulilla soitetuin harpuin (naiset), soivin-jousin (miehet) ja ruokopillein (laulua toistaa noidan apulainen eli nuorempi noita).

172. selkuppien soittimiin kuuluu "soivat jouset" (syontyrya ynty), nuolella soitetut kielisoittimet (kaga, kielet jänteistä), tarunomaisen Ichen soittamat kielisoittimet (pynkyr, kumbyrsa, luuttumaisia, 1-5 kieltä), ruokopillit (puzi, sormenrei´illä ja ilman), punapajupillit (setylya, sychapo), ruohopiiput (kosyl puty), sulkapillit (kikym tuu), päristimet (kolapo), torvet (kympapo), noitien kannukset (nunga, pener) helisevine riipuksineen (shyami) ja kapuloineen (kapshit, solong), käpymäiset elämän puuta esittävät helistimet (shyaki, kiinnitetään kannuksien takapuolelle ja noitien sauvoihin), kielikellot (rangsa kesy), kulkuset (chilcha kesy), porojen kaulaan kiinnitetyt helisevät riipukset (lungkal), porojen valjaisiin ripustetut helistimet (sool´doompy, possool) ja vaatteisiin kiinnitetyt helisevät riipukset (raksha, kungkura).

173. mansit esittävät pyhiä lauluja talvisin päivän laskettua.

174. mansien suulliseen perinteeseen kuuluu luomiskertomukset, karhupäivillä esitetyt petolaulut (ui-eryg), loitsut, rukouslaulut, yliluonnollisia voimia omaavista urhoista kertovat tarut (targyn-moit), alkuheimoista (mos, por) ja esivanhemmista kertovat tarut, haltijoiden (menkv, mis) kohtaamisesta kertovat tarut, arvoitukset ja laulajan mielialasta kertovat laulut.

175. mansien karhupäivien pyhiin lauluihin (jalpin khetel) kuuluu karhun herätyslaulut (kholi eryg, esitetään ensimmäisen yön ensimmäisellä puoliskolla), sukulaisten hengille ja haltijoille osoitetut kutsulaulut (kastil eryg), heimototeemeille esitetyt petolaulut (ui eryg) ja haltijoiden saapumista kuvailevat henkien tanssit (pupi yek).

176. mansien karhupäivien ensimmäisen yön toisen puoliskon tapoihin kuuluu tapahtumaan kutsuttujen
haltijoiden saapuminen ja haltijoiden esittämät laulut ja tanssit (pukeutuneet naamioihin).

177. mansien karhupäivien viimeisen yön tapoihin kuuluu heimokohtaisten laulujen esittäminen (jalpin eryg, 
naiset ja lapset eivät osallistu tähän osaan, eri heimosta).

178. mansien pyhien laulujen välissä soitetaan säveliä jotka toistavat edellistä laulua ja johdattelevat kuulijoita seuraavaan (eryg tankve).

179. mansit kutsuvat noitalauluja nimin kaine eryg ja kaikh yerei (eryg=sävel, ääni).

180. mansien runolauluja jaetaan jumalista ja maailman alkuperästä kertoviin lauluihin (jalpin moit eryg), tarunomaisista urhoista kertoviin lauluihin (ternyn eryg) ja lauluosuuksia sisältäviin taruihin (moit eryg).

181. mansit säestävät runolauluja pyhin kielisoittimin (kannel-harppu, jousi-luuttu).

182. mansien lauluja jaetaan laulajien hetkessä sepittämiin lauluihin (eryg), tanssien aikana esitettyihin lauluihin (yikv), laulajien elämästä kertoviin lauluihin (yengunkve tan), sukujen omistamiin lauluihin, lapsille, kotieläimille ja rakkaille esitettyihin lauluihin (ulilap, ilolaulut) ja hautajaisissa ja häissä esitettyihin itkuihin (luns eryg).

183. mansien soittimiin kuuluu 9-kieliset linnunhahmoiset harput (hanhi, joutsen, kurki), 5-kieliset sitramaiset kielisoittimet (taryg, syp), 1 ja 2-kieliset luuttumaiset kielisoittimet (sankvyltap, nerne yiv), miesten "soivat jouset" (tan, yovt, kielet jänteistä, soitetaan nuolella, kärki hampaissa), naisten leukaharput (tumran), noitien kannukset (koip, 2-vanteisia, v-mallinen kädensija), helisevät riipukset (sil, shel´ken), helisevät kellot (lonkhan´sap, kerpap), rengasmaiset helistimet (targunkve nel), tuohinauhoista valmistetut hanhien houkuttimet (sas nelum), puiset pillit (kisgynut) ja tuulen ääntä jäljittelevät pyöritetyt pillit ja rälläkät (vot, largaltap).




184. hantien suullista perinnettä jaetaan taruihin (mons), lauluihin (ar), satuihin (putur) ja arvoituksiin 
(an-mons-yupty).

185. hantien tarut (mons) voidaan esittää kertoen ja laulaen.

186. hantien karhupäiviin kuuluu karhun syntytarun laulaminen (voi ar, pedon laulu).

187. hantit eivät esitä esivanhemmista ja sukujen pyhistä menoista kertovia lauluja toiseen heimoon 
(jänis, karhu) kuuluvien läsnäollessa.

188. hantit valmistautuvat pyhien laulujen esittämiseen parhaimpiin vaatteisiin pukeutumalla ja tuomalla 
laulajan eteen pyhiä esineitä.

189. hantit esittävät karhulauluja (voi-ar) kolmen hengen kuoroina huiveihin ja parhaimpiin pukuihin pukeutuneina (esitetään vain karhupäivillä, esitetyt laulut lovetaan erityiseen keppiin).

190. hantikuulijat ottavat osaa lauluihin ja toistavat tärkeimpiä kohtia pitkään laulun päätyttyä 
(pidetään tärkeänä että kaikki osallistuvat ja tuntevat olevansa osa laulun tarinaa).

191. hantit pitävät taruja elävinä ja tosina (kerrotaan yksityiskohtaisesti ja voimakkaasti eläytyen, 
jokaisen ihmisen elämää pidetään taruna).

192. hantien suulliseen perinteeseen kuuluu luomiskertomukset, tarunomaisista urhoista kertovat tarut, olevaisuuden rakenteesta kertovat tarut (elämää antava etelä, kuolemaa tuova pohjoinen), maasta, tähdistä, eläimistä ja ihmisistä kertovat tarut, karhun synnystä, ensimmäisestä karhunmetsästyksestä ja karhuun liittyvistä kielloista kertovat tarut, heimojen synnystä kertovat tarut (ensimmäisen naisen syntyminen naaraskarhusta), haltijoista kertovat tarut ja poikkeavasti käyttäytyvästä ihmisestä (alvi) kertovat tarut (joutuu hankaluuksiin ja selviää niistä keksimällä uutta).

193. "kaikki arkuillatkin tanssittih" (tanssin ystävät).

194. "kyllä niitä ennen taisi arkkilauluja oikeen salottain, mutta nyn ne menis vaam paikka paikon, mistä kullonkin muistais" (oman lauluperinteen tuhoutumisesta).

195. "vanhos arkiveisus o munt vähä kaunist laulu" (vanhat arkiveisut, vrt. kansanrunot).

196. "siinä arkkiveisuss oli korree nuatti" (tunnetaan nuotistaan).

197. "arkoiltanaki välil kokoontuvat keijumäel" (perinteisiä laulupaikkoja).

198. "käänyt matkasa sannoo, käämätön arveloo" (matkoista kertominen).

199. "se laolo arvoksee vaekka se ol sokkee" (laulaa arvokseen).

200. "illathan sitä ennen istuttiij ja tarottiin arvvuutokssii" (tarottiin arvoituksia).

201. "nehän ne ol iltahuvia sitten ne semmoset arvuutokset" (omat huvit, eivät maksa mitään).

202. "kyllä niitä arvauksija arvoteltiin se mitä muistettiin, aina ehtoisin" (arvauksien arvotteleminen).

203. "itek kuki ällillää teki niitä arvuutuksia" (arvoitusten alkuperästä).

204. "kolome arvuutusta kun osasi pannaj jotta se ei arvanna jälekkäen niin sittä se joutu hymylään" (arvoitusleikkejä).

205. "sitä torveahan sitä tehtiin ja sitä törryyteltiin" (tuohitorvet).

206. "menin maa nukkumaa taik heräsin nii aina mul ol laulu ensmäne" (päivän aloittaminen ja päättäminen lauluun).

207. "ku se soittahutti mettäs se kuulu koti astikka" (tuohitorvi).

208. "minä arvautar, rupias sinä arvaajaksi" (arvauttaja ja arvaaja).

209. "jos ei kolomee perättäi arvana sitte silemät siottii ja vietii hytelää" (arvoitusleikkejä).

210. "ku et arvaa arvotusta sit piäset rahkolaa" (rahko=kuun kiertonimiä).

211. "yks onkki ist laulaja ja toized jälest siz laulad" (kansanlaulujen esitystavasta).

212. "itsekse hiljagaista laula" (oma laulu).

213. "hynäjä laula, itsekse hiljagaista laulaa" (hynäjää omaa laulua).

214. "lauloimma ilta pitkä" (laulun ystävät).

215. "syksystä aletti käymä ilta istumassa" (vrt. iltojen piteneminen).

216. "sis käytti nidä illoja pidämäz" (iltoja pitämässä, vrt. iloja).

217. "meil äijä soitti kandeliada" (isä soitti kannelta).

218. "lägäjä ommada eloa nigu kaska" (kertoo omasta elämästään, oman laulun muuttuminen elämäntarinan kertomiseksi).

219. "oli ni vesol olla illalla ko kaikellaisi juttui keksitti" (vesselät iltajutut).

220. "mö kera laulatti" (keralla eli yhdessä).

221. "kuntele ku hä komial änel lägäjä" (kertojilla miellyttävä / rauhoittava ääni).

222. "hä oh hyvä laulaja mez" (laulaja mies).

223. "oli laulaja naine, se siz lauloi" (laulaja nainen).




224. "kandelia oli mokkoma kolminurkkain" (kanteleen muodosta).

225. "hä on selvä laulama" (vrt. vieraat juomalaulut).

226. "Antti soitta vaig mil soidul" (soittajaksi syntyneet).

227. "heinäl lehel miägi mahan soitta" (lehdellä soittaminen).

228. "koivul lehel vil soideda" (vanhimpia soittimia).

229. "poiga tegi pajusoidun" (omat soittimet=omista aineksista).

230. "otti kandelian rinnam pälle, ja sis sormiloil trallatteli" (kanteleen rinnan päälle, vrt. polville).

231. "jalal miä tumpsudan" (jalalla tumpsuttaminen, rytmisoitin).

232. "nyd miä kepsudan tantsia" (kepsutan tanssia).

233. "kel on harvad hampad, se on laulaja" (laulajan tuntomerkkejä).

234. "pläsitäh jähkelehtetäh", "jumsetah pläsitäh", "plässiy höpsyttäy", "hyttyö pannah", "huisketah pläsitäh", "tanssii hitsuttaa", "läkkä nygöi hipsie", "plässie hievahutella", "hetkevyttih plässimäh" (tanssimista kuvailevia sanoja).

235. "vuota, juohattelen suaroa" (juohattelen=muistelen, saaraa=satua).

236. "mustan yhen zoakkunan" (saakkuna=satu, kuulostaa lainasanalta).

237. "jäittsäine kalkkalon sydämez" (helistimen rakennetta, luisiin tai puisiin koteloihin tai varsiin kiinnitettyjä pyöreitä kiviä).

238. "jouhikas" (jouhikko, 3-kielinen soitin jonka kielet jouhista).

239. "se vanaha aikah siitä joijuttih" (joiuttiin).

240. "ka kun nuotalla ta verkolla lähettih ni silloihan ne joiku" (pyyntionnea tuovat joiut).

241. "konsapa joijuttih - no ikävissäh, talvella siitä, ta riihtä puijessa, riihtä puijessahan se joiku toiset" 
(ikävää lievittävät joiut, vuodenaikaisjoiut, työjoiut).

242. "ei se i sitä kaikki joikun" (ei kaikki joikuneet, vanhempi väestö ja etelästä tulleet).

243. "ei meäm paikalla niinkänä joijuttu mium muistoh, voan Uhtujas joiku" (jäänteitä oikeasta suomesta).

244. "ta pohjaseh päin kul läksi, sielä joijuttih" (joikumisen alkuperästä, edustaa maan vanhempaa 
lauluperinnettä).

245. "paginan jatkokse vie sanazen sanoi" (pakinat ja sanat).

246. "akkani pajuo hellerrytteä" (pajua eli laulua).

247. "soiton jamu kuuluu, ken tulloo soiton ker" (tulee soiton keralla, kesäisin liikkuneet soittajat).

248. "ken kui eleä, itköy" (itkuvirsien alkuperää).

249. "virtt itkietäh kuoliel, da miehel menijäl, enn itkiettih dai hätken nägemättömäl" (kuolleelle, naimisiin menijälle ja pitkästä aikaa nähdylle itketyt itkut).

250. "mieki olen kuulluk kyllä montaki itkijie vain em mie semmoista itkijeä kun se, talvisen yön yhteh palah 
aivan huhuou" (huhuaa koko yön, itkut tunteva eukko).

251. "kai ilmoinkuvamien kuunnelles, ilmoinsorimien sulaelles pideä ottoa suuret sundugazet sulie sanazie" (itkuvirsien kieltä).

252. "ilohkuo pietäh" (ilon pitäminen).

253. "otti kandelon käsillä, ilon ittseä lähemmä" (kanteleen eli ilon).

254. "olkah ikäh ilokivi, kun kerral lauloma" (kivi jolla kerran lauletaan, muuttuu ilokiveksi).

255. "issume ilokivellä" (ilokivet).

256. "nuor aigu on ilonaigu" (nuoruus, ilon aikaa).

257. "illoilla keräytyy nuoret, siih tulou ta siinä kisatah" (kisaamaan keräytyvät nuoret).

258. "lähettögö iltakerahmoh" (iltakerahmo, iltamien nimiä).




259. "ilduketsoi" (iltamat jossa naiset kehräävät ja laulavat).

260. "kuhjeloittav koiz, kaikkih igruloih ei lähte" (ei lähde iloitteluihin, vieras asia=tuntuu vastenmieliseltä).

261. "ei pidäs työndeä nuorie ildukettsoloih, kaikkih kuduloih" (työntää nuoria iltamiin, osa iltamista vierasta alkuperää).

262. "nouskoa nuoret ylös, jo on vanhat valviella, ikiloput istumassa" (tulen ääreen kutsuminen).

263. "iluo piettih, ikraittih" (ilon pitäminen).

264. "igrupuu" (ilopuu, kanteleen nimityksiä).

265. "ilakka synty" (ilakka eli riemu, vrt. ilakoida).

266. "niin alettih kisata höyryyttöä" (kisata eli tanssia).

267. "pajuo hyrähytti" (hyräili laulua).

268. "jupka hyzähtih kizates" (hame ratkesi tanssiessa).

269. "tyttö kun ei kizauteta se siitä huureis istuu" (ei tanssiteta, istuu pahoilla mielin, vierasta alkuperää 
olevat paritanssit, vrt. itsekseen / joukossa tanssitut omat tanssit).

270. "pajuo ku myö heläsköitimmö" (pajua eli laulua, yhdessä laulaminen).

271. "tantsittih dai hubie piettih" (pidettiin hupia, vrt. viihdytettiin haltijoita, vastakohtia).

272. "neidine pajuo helähyttelöy" (helähyttää laulua).

273. "helevyi soittamah, mängeä nygöi kizah" (helevöityä soittamaan).

274. "harakantanssii pannah" (eläinten liikkeitä ja ääniä jäljittelevät tanssit).

275. "kandeleht azettau soitandalleh" (kanteleen asettaminen).

276. "kapsetah pläsitäh", "hyvin karratah", "plässie kataittsou", "kutkahutammo plässie" (tanssimista 
kuvailevia sanoja).

277. "pajuo kaikahuttoa" (laulaa-sanan vastineita).

278. "myö kun därvellä lauloimma kaikattelimma yhteh iäneh, kyllä se kuulu kaunehelda" (yhteen ääneen laulaminen, vrt. laulusta pitävät haltijat).

279. "tunturit kajutah vastah kul laulau" (tuntureille laulaminen).

280. "kajahutaldas pajoo, myö kuundelemmo" (kajahuttaa pajua).

281. "kajahutti pajattoa" (pajattaa, vrt. pajua).

282. "läkkä kallis, kainaloh" (tanssiin pyydettäessä).

283. "kaksikielini soitto" (soitto eli soitin).

284. "kaklakisoa kisattih, semmosta vain, kaklakkah käveltih" (tanssia jossa mentiin kaulakkain).

285. "kaikki sai männä tytöt ta pojat, parittoan" (kaklatusta tanssittaessa).

286. "kalkkaloizet tsilistäh" (kalkkaloiset eli kulkuset).

287. "kandelehta helävytteä" (kanteleen ääntä kuvailevat sanat).

288. "otas kandeleh da soita" (perustaitoja).

289. "ennen vahnaz kandeleh oli joga talois" (kantele joka talossa, vrt. kannus joka kodassa).




290. "kandeleheh kizatah" (lauletaan ja tanssitaan kanteleen säestyksellä).

291. "azetti kandelehen" (asetti eli viritti).

292. "yks sanoi lauloa, soittaja kannattoa" (kannattaa eli säestää).

293. "iändä kannatettih" (kannatettiin ääntä, laulettiin esilaulajan jäljessä).

294. "metsässä kasvat, koissa syntyt, seinällä seisou ta karajau" (arvoitusten rakennetta).

295. "kabrehensarvel lullutettih" (sarvesta laaditulla torvella).

296. "kazalla soitetah" (kasalla eli ruokopillillä).

297. "eri pajol on omah loaduh i kaza" (jokaisella laululla oma sävelensä).

298. "linnut pajatetah omah i kieleh, ken mih malttau kazah" (jokaisella linnulla oma sävelensä, 
vanhimmat laulut lintujen ja eläinten äänistä jäljiteltyjä).

299. "pajon kazoa pidäy noudoa" (pajun=laulun, kasaa=säveltä, noutaa=tapailla).

300. "se oli katreli mitä ne kisattih" (vieraat pari ja seuratanssit, "kansantanssit").

301. "silmän kaunist otammo, kizoa katsommo" (otamme silmäniloa tanssin katsomisesta).

302. "mi on soatu syntymättä, kavotettu kasvamatta, puun alla, petäjäm peällä" (arvoitusten aiheet luonnosta).

303. "vuota kerrom uvvessah, ei hyvim mennyh tsottu" (tsottu eli tarina, oikein kertomisen tärkeydestä).

304. "keägäl azetetah, vällendetäh da kiinitetäh kandelehen sruunii" (kääkä=kielien virittämiseen käytetty apuväline, sruuni=metallikieli, kaikki metallista tehty lainaa).

305. "azetin kielet soittoh" (kielien asettaminen).

306. "kandelehen kieli" (kielisoitin).

307. "kiikkoa pyöritäh" (pyörimistanssit).

308. "raijasta viännetty, sertsa poisen dernitty i kielyt luajittu sih, tuohesta sarvut kiäritty" (pajupillin rakennetta).

309. "nuoret kimputah" (kimputah eli painivat, vrt. käydä kimppuun).

310. "kiba loppih" (kilpailu loppui, vrt. kipaista).

311. "muskad vietäh kisanhändeä, poalikkastu istoi, jallad vastai, kudoal käiz enne pakkuu" (vetävät kisanhäntää, puista palikkaa jalat vastakkain).

312. "puupalikku kuuluu kisanhännäkse" (vrt. valokuvissa kisanhäntää vetävät sukulaiskansat).

313. "kizatanderel ollah nuorizat" (kisatantereet).

314. "nuorelajjal on kizavo mielez" (kisailu mielessä, nuoruus=kisailun aikaa).

315. "nuoret on tultu kisah mejäl luo" (naapuripitäjän nuoret).

316. "kizoilleh ollah nuorizod" (kisoilleh eli tanssimassa).

317. "ta siitä mäntih kisoamah sinne, konsa sarajalla, konsa kisakankahalla" (kisapaikkoina ladot ja kankaat).

318. "hökkäh, läppäh, kykkih kisatah" (kisojen eli pelien nimiä, speli=lainasana).

319. "kisattih meättsyh" (pallopelin nimi).




320. "kivet moas kitkeydy" (kannelta soitettaessa, kanteleen taikavoimista).

321. "yhteh kitsmah kerryttih" (kitsmaan eli ilonpitoon).

322. "kitsmatah kizatah" (iloitaan ja tanssitaan).

323. "klinkeh kuuluu kandelehen" (tunnetaan äänestään).

324. "soittoa itsekseh klinketteä" (opettelee soittamaan).

325. "gleittäem puuloi pideä kandeleheh panna" (liimata kanteleen puut yhteen, liimoja laadittu kuusenpihkasta, tuomesta, kalanrakoista ja nahoista).

326. "soitto ku hirahtah, ga neidizet kohietah pihoile" (soiton voimasta, vrt. haltijoiden kutsuminen soittamalla).

327. "a vuota vain, sanon kuatskan" (kaatskan eli kaskun, maistuu lainasanalta).

328. "pajuo koatskahutti" (lauloi eli kertoi laulaen).

329. "sormie veitäh, kudoal on enämbi vägie, kudoal sormi kokotilleh pyzyy" (vedetään sormikoukkua).

330. "hökkäh kisaima kolmikannassa" (kisaamme hökkää).

331. "ennem pyhätpäivät kolloih loskotettih kizattih" (kisattiin kyykkää pyhäpäivät, vieraat pyhät, 
oma kisaaminen).

332. "yhen konazen vie kizoammo, soita vie" (konasen eli tanssin).

333. "ei konah piässy" (konah eli tansseihin).

334. "oli niidä konstikkahie, ylen oli konstit kovat, toizel paremmat" (tietäjillä konstit).

335. "mie olem monta kertoa ollun konstuimassa" (konstuimassa eli taikomassa).

336. "kontakka" (kannus, noitarumpu).

337. "korvammagied otan, soittuo kuundelen" (otan korvanmakeat, soitto=arvokas asia, vrt. "pop-musiikin" turruttamat).

338. "latsall istu ikkunakorvassa aina ta laulo siinä" (laulupaikkoja, jokaisella omansa).

339. "sana on kotskalleh, ei sua arvata hänem paginoa" (sana kotskalleh eli mutkallaan, vertauskuvallinen).

340. "koukkusormie vejettih" (sormikoukkua).

341. "grökitteä" (hyppii karhunkävelyä jalkojen ja kämmenten varassa).

342. "kruukat pystetäh, kymmene yhtel tsural, kymmene toizel, kaks askeldu välie, pystöilleh, riävylleh poikki juomas, sit kolme askeldu iellehpäi tseri, sit tiähtet tsuran toizen, mis kohtie pidäy lykätä" (kyykkä-pelin valmisteluja).

343. "ka kun nuotalla lähettih ni silloihan ne joiku" (joikuivat nuotalle lähdettäessä, vrt. viestivät haltijoille, joiku=haltijoiden ymmärtämää kieltä).

344. "kuikuttoa lauloa" (kuikuttaa laulaa, vrt. kuikan laulu).

345. "sano kolme arvoutusta, jotta kumpoa ei ole ni ken kuullut" (arvoitusten ystävät).

346. "kutehmat, illatsut kizat" (iltamien nimiä).

347. "kävelöv yheksä yödy puustile metsile, kuz ei linnut peälittsi lennetä" (noitien suorittamien henkimatkojen kuvauksia).

348. "etähöäte kuuluu tsilliej joru" (tsillien eli kulkusten).

349. "se aina laulo ta se oli kuullut vanhemmiltah" (vanhemmilta kuullut laulut).




350. "illalla jos arvauteltih, siitä yöllä moatessa kuvatteleutu arvautuksen akka" (arvoituksen akka tuli uniin, laulujen tapaan eläviä olentoja).

351. "kyngäkkäh pyöritäh neidizet, toittsi juovundas sah" (pyöritään käsikynkkää, juopumiseen eli pyörtymiseen saakka).

352. "sielä lyötih kyykkeä, kisattih kyykkeä" (lyömäpelit).

353. "käpy käski laulamah, verkon silmä soittamah" (puhteita tehtäessä lauletut laulut).

354. "käbeä juostah" (käpää eli hippaa, vrt. käpälä).

355. "käbä tabailou, toized juostah da näpätäh käbeä, kenen tavannou, se käbäkse" (se jää käpäksi, vrt. hipaksi).

356. "no käsikisa oli semmoista, tytöt alotti sen, tytöt otti pojan käsikisah, käveltih lattiella käsikeässä puoleh toiseh, ta käsie heiluteltih ta käveltih vain" (euroopan kansoilta kopioidut seuratanssit, unohtuneet nopeasti).

357. "keilah ruvetah" (keilah eli kyykkää).

358. "keskizen kobristellah toine tostu" (vedetään vyötäisistä pystypainissa, vrt. omituinen maassa painiminen, virallinen suomi=vieras suomi).

359. "kilkkah kizoanda" (kisa jossa lyödään laudalta puisia palikoita).

360. "kilkkapoalikka on kirvehellä vessetty da sillä kilkatah" (kilkka-pelissä käytetty puupalikka).

361. hantit laativat kielisoitinten kielet hirven jänteistä.

362. nganasani noidat saavat apuhengiltään (kuoika) enneunia (puvuissa roikkuvat kuvat=apuhenkien kuvia).

363. saamelaiset aloittavat kertomuksen sanoin "nu leat mii gullan" (niin sen kuulimme) tai "sahka lea beaggan"
(niin se kerrotaan).

364. saamelaisten noitien (noaidi) apuhenkiin kuuluu vuornes lodde (peto lintu), passe vare guli (pyhän vaaran kala), passe vare lodde (pyhän vaaran lintu), passe vare sarva (pyhän vaaran peura) ja passe vare olmaj (pyhän vaaran mies).

365. saamelaisnoidat voivat ottaa mittaa toisistaan apuhenkiensä (noides-woeigni) välityksellä (apuhengen kohtalon uskotaan heijastuvan noitaan, peurahengen menettäessä sarvensa sairastuu noitakin).

366. saamelaisnoitien tärkeimpinä apuhenkinä pidetään noitaa kuljettavaa henkipeuraa (saiva sarva), 
alisen matkoissa avustavaa henkikalaa (saiva guelie) ja yliseen johdattavaa henkilintua (saiva leddie).

367. saamelaiset kutsuvat joikujen sanoja luohtiksi (pidetään vähemmän tärkeänä kuin "elävää säveltä").

368. nenetsinoidat koettelevat ja opettavat itseään kymmeniä vuosia (sitten vasta "oikea noita").

369. nenetsit ryhtyvät noidiksi enteitä saatuaan (lapsen päässä olevat ohuet kohdat, syntymämerkit, 
nuoruudessa koetut koettelemukset).

370. nenetsinoidan ensimmäisiin varusteisiin kuuluu vyö ja jalkineiden nauha (oppilaat kannuksettomia).

371. nenetsinoita saa ensimmäisen kannuksensa seitsemän vuoden opintojen jälkeen (myöhemmin saa luvan kiinnittää kannukseen riipuksia).

372. nenetsinoitia jaetaan niihin joiden apuhenget elävät ylisessä, niihin joiden apuhenget elävät alisessa 
ja niihin jotka ottavat kiinni sieluja "kuolleiden maahan johtavan jäisen polun varrella".

373. nenetsit kutsuvat ylisen noitia nimellä vydutana.

374. nenetsien vydutana-noidat parantavat, ennustavat tulevaa, tekevät ihmeitä, keskustelevat ylisen henkien (khekhe) kanssa ja pitävät istuntoja kodan pyhässä takaosassa.

375. nenetsien alisen noidat parantavat, paikantavat kadonneita, auttavat synnytyksessä, pitävät istuntoja
pimeässä kodassa, käyttävät kirvestä henkien houkuttelemiseen ja keskustelevat alisen (nga) ja veden (id erv) henkien kanssa.

376. nenetsit kutsuvat kuolleiden sieluja johdattavia noitia nimellä sambana.

377. nenetsien sambana-noidat keskustelevat alisen henkien kanssa, pitävät istuntoja hiipuvan tulen ääressä (kodan oviaukolla istuen), käyttävät kirveen päälle asetettua maata luodessaan yhteyttä aliseen (nimeten samalla ilman, maan ja veden henget) ja johdattavat kuolleiden henkiä alisesta päivänlaskun suuntaan (maanitellen henkiä taikasanoin).

378. nenetsien mukaan noitien jakaminen alisen ja ylisen noitiin ei tarkoita hyviin ja pahoihin jakamista 
(kaikilla sama päämäärä, oman heimon hyvinvointi, tekevät vahinkoa vain heimon vihollisille).

379. nenetsit tarkoittavat alisen noidalla maan ja veden henkiin erikoistunutta noitaa (alisen yhdistäminen pahuuteen vierasta vaikutusta, kuolema=osa elämän kiertokulkua).




380. nenetsinoita pitää istuntoa tulen ääressä valkoisen porontaljan päällä.

381. nenetsit puhdistavat noidan istumakodan katajia, poronkarvoja tai joutsenen untuvia polttamalla.

382. nenetsinoita pitää kannusta vasemmassa ja kapulaa oikeassa kädessään (kannuksen kalvo lämmitetään
tulen yllä ennen käyttöä). 

383. nenetsit kutsuvat uuteen kannukseen sukulaisnoidan hengen (toisen tiedon mukaan "maailmanpuun-
emon-sukulaisen", maailma=heimon tuntema maa).

384. nenetsinoidan uskotaan saavan pukunsa päälle puettuaan "kaiken-näkevän-voiman" jonka avulla voi matkustaa maailmojen välillä ja keskustella henkien kanssa (ilman pukua tavallinen ihminen).

385. nenetsinoidan sauvaa pidetään maailmanpuun ilmentymänä (vaakapuiden (5-7) uskotaan yhdistävän
sauvaa olevaisuuden tasoihin). 

386. hantit kutsuvat taruja nimin mant, mont ja mas.

387. unkarilaiset kutsuvat taruja nimin mese, meset ja mesel.

388. sanalla naljailla tarkoitetaan leikkimistä, vitsailemista, kujeilemista, ottelemista ja kisailemista
(viron nali, mordvan nalko).

389. sanalla karc tarkoitetaan sitran kaltaista kielisoitinta (mordvan karzi, marin käros, udmurtin kirez).

390. sanalla tanhu tarkoitetaan tanuin eli tuohivirsuin ja naamarein esitettyjä pyhiä tansseja (viron tanu=myssy, hantin tontoy=tuohivirsu).

391. sanalla morottaa tarkoitetaan laulamista, soittamista, huutamista, meluamista ja vahingollisten henkien karkottamista (mordvan moro, marin muro, hantin mora, vrt. sukunimi Morottaja).

392. sanalla mus tarkoitetaan ennustamista, lausumista, loihtimista ja rukoilemista (marin muzeda, hantin munoz, mansin mul).

393. sanalla kisailla tarkoitetaan kilpailemista, leikkimistä, tanssimista, juoksemista ja painimista (saamen gizze, hantin kes, mansin kas, unkarin kuzd).

394. sanalla jek tarkoitetaan tanssimista (udmurtin ekt, komin jekti, hantin jeko, mansin jek, vrt. kevyttä askelta tarkoittava jälki, kantauralin jelkä).

395. sanalla jutella tarkoitetaan puhumista, tarinoimista, elehtien ja eläytyen kertomista ja soiton ja tanssin säestyksellä kertomista (viron jutt, mordvan jofta, unkarin jatek).

396. nganasanien soittimiin kuuluu kannus ja hanhen sulasta tehty pilli.

397. nganasanien kannuksia jaetaan ylisen matkoilla, alisen matkoilla ja synnytyksissä käytettyihin 
(jokaista lyötäessä eri puku päällä).

398. nganasani noita saa kannukseen tarvitsemansa puut enteiden ja unien mukaan ("Puu-emo ojensi kolmihaaraisen oksan ja kehotti laatimaan siitä kolme kannusta").

399. nganasanit pitävät noitien kykyjä periytyvinä (noidistaan tunnetut perheet).

400. nganasanien mukaan noidat edustavat sukua elämän (nguo) ja kuoleman (barusi) henkien edessä
(noita=välittäjä, puolesta puhuja).

401. nganasanit kutsuvat noitien apuhenkiä nimellä diamada.

402. nganasanien lauluihin kuuluu elämänkerralliset omat laulut (seuraavat ihmistä läpi elämän, mitä pidempi
elämä sitä pidempi laulu).

403. nganasanien omat laulut kertovat ajatuksista, tunteista, elämän tärkeimmistä tapahtumista ja kotipaikasta (joskus myös perheenjäsenistä). 

404. nganasanit kutsuvat omaa laulua nimellä mana balyma (minun lauluni, toisen tiedon mukaan omaan nimeen yhdistetyllä balu-sanalla, balu=palu=walu, vrt. paju).

405. nganasanit aloittavat oman laulun sanoin "minä kerron", "alan kertoa" tai "alan kertoa elämääni"
(toisen laulua esitettäessä mainitaan ihmisen nimi).

406. nganasanien omilla lauluilla on periytyvät sävelet (perheenjäsenet tunnistavat sävelen).

407. nganasanit hyräilevät omia lauluja yksin ollessaan, ihmisiä ajatellessaan ja läheisten kanssa iltaa istuessaan (vrt. joiut, yhenlaisuus=viittaa yhteiseen alkuperään).

408. nganasanien parhaimmat laulajat muistavat usean menneen polven omia lauluja (yhdessä muodostavat suvun tarinan).

409. nganasanit sepittävät oman laulun jonkin tärkeän enteen tai tapahtuman jälkeen (naimisiinmeno, 
lapsen saaminen, sairaudesta toipuminen). 




410. nganasanien omat laulut sisältävät sukulaisten nimiä (lauluista käy ilmi mihin sukuhaaraan kuuluu).

411. nganasanien omien laulujen sävelet ovat perhekohtaisia (yhdellä perheellä eläväinen nuotti, 
toisella tasaisempi).

412. nganasanit perivät lauluunsa sävelkulkuja molempien vanhempien perheistä (sävel pysyy samana ja toisaalta muuttuu jokaisella polvella).

413. nganasanien laulettuja taruja kutsutaan nimellä sitabi (lauletaan vuoropuheluina, kuuntelijat osallistuvat esitykseen kysymällä kysymyksiä ja osoittamalla tunteitaan, "hyväksyntää", "ihmetystä").

414. nganasani noidat kutsuvat apuhenkiään ulkonäön mukaan (d´a-mad´i, kurkullinen-eläin, sejmid´a, 
silmät-omaava, henkien kuvat laaditaan näköisekseen).

415. nganasanien noidanpuvun uskotaan kuvaavan hirveä (ommeltu hirvennahasta, selkäpuolella sarvia kuvaava metallikoru, jalkineet muistuttavat kavioita).

416. nganasanien noidanpukuun kiinnitettyjä koruja pidetään noidan tärkeimpien apuhenkien kuvina.

417. nganasani noitien apuhenkiin kuuluu naaras ja uroskarhu (vetävät noidan rekeä "minne tahansa"), kuusi hanhea (auttavat yliseen noustaessa, kuvina hanhenpääkoruja) ja kolme vesilintua (auttavat sukeltamaan sieluja, kuvina vesilintujen pyrstöjä).   

418. nganasanien noidanpuvun hihojen uskotaan kuvaavan siipiä (levitetään sairaan päälle "kuin poikasiaan suojeleva lintuemo", uskotaan karkottavan tautien henkiä). 

419. nganasanit pitävät kannusta hirven hahmoisena (kannuksen päitä kuvaillaan "maata etujaloillaan kuopivaksi hirveksi").

420. nganasanien mukaan henkimatkalla oleva noita "kuopii maata" kannuksen taikapedoilla (kehyksen reunaan kiinnitetyt nupit, toisen tiedon mukaan raivaa petojen avulla tietään aliseen).

421. nganasanit kutsuvat noidan avustajaa nimellä tuoptusi (aloittaa noidan apuhenkiä kutsuvan laulun johon läsnäolijat osallistuvat laulaen ja hou hou-huudoin). 

422. nganasani noita alkaa laulaa vasta apuhengen (dyamada) saavuttua (avustaja toistaa noidan säkeet, 
"lentoon lähdössä" auttaen).

423. nganasanit kutsuvat kannusta nimellä hendir.

424. nganasanit kutsuvat kulkusin varustettua sauvaa nimellä nindi hua (kulkuset=sanku).

425. nganasanit kutsuvat kannuksen ja sauvan lyömiseen käytettyä kapulaa nimellä hosi.

426. nganasani noidalla on jokaiselle apuhengelle oma laulunsa (kuvastaa hengen luonnetta, lauletaan eri tahtiin ja korkeudelta).

427. nganasani noitien apuhenkiin kuuluu 8-jalkainen suurisarvinen villipeura jonka toinen sarvi kuvastaa kesää
ja toinen talvea (voimakkaita suojelushenkiä, omat jumalat=paikallisia).

428. nganasanit kääntävät silmikon (seymidi) henkien maailmaan siirtyvän noidan silmille (laulun loputtua nostetaan silmiltä ja noita palaa ihmisten maailmaan).

429. nganasanien noidanpukuun kuuluu parka, esiliina, lapaset, päähine ja jalkineet (pukua voidaan pitää soittimena, paljon heliseviä osia).

430. nganasanien peurannahkaiseen noidanpukuun kuuluu mustia kolmionmuotoisia kirjailuja (helmoissa 
ja selkärangan ympärillä, uskotaan vahvistavan noidan selkää), kolme kolmionmuotoista "linnunhäntää" (selkäpuolella, toimivat pelastettujen henkien sijoina, auttavat noitaa liikkumaan alisessa ja veden alla), 
pehmeitä nahkanauhoja (esteitä maan koloista tuleville tautien hengille), kangasnauhoja (alisesta 
pelastetun lapsen hengen kädensijoiksi), napaketun ja suden karvoja, hihat ja lapaset (muistuttavat peuran etukoipia), metallinpalasia (auttavat noitaa murtamaan jään aliseen matkatessaan) ja kuusi taivutettua raudanpalasta (kuvastavat hanhenpäitä joiden avulla noita lentää yliseen).

431. nganasani noidan peurannahkaiseen esiliinaan (karvapuoli sisäänpäin) kuuluu mustia kolmiokoristeluja (keskellä ja reunoissa), navan kohdalla oleva musta soikio, nahkanauhoja, napaketun ja suden karvoja, kaksi vaskista puolikuuta (navan ja nivusten kohdalla, henkien maailmassa olevan noidan lepopaikoiksi) ja kaksi 
vaskista ketjua (pelastettujen henkien sijoiksi).

432. nganasani noidan päähine koostuu kahdesta pään päällä ristiin menevästä nauhasta ja silmien eteen 
tulevista puna ja sinijuovaisista hapsuista.

433. nganasani noidat valitsevat puvun matkan tarkoituksen mukaan (raskain puku alisen matkoihin, 
kevyempi puku ylisen matkoihin, kevyin puku ennustamiseen).

434. enetsit kutsuvat voimakkainta noitaa nimellä budtode (kokonaisen puvun omaava, osaa ottaa yhteyttä 
ylisen henkiin).

435. enetsien naisnoidan peurannahkapukuun (karvapuoli sisäänpäin, nahkapuoli maalattu punaiseksi) kuuluu monenlaisia koristeluja (poronkarvoista, nahanpaloista, napaketun karvoista, lintujen siipiluista, kulkusista, napeista), kolme selkäpuolelle ommeltua siivekettä ("linnunhäntiä"), noidan apuhenkiä kuvaavia koruja (peura jolla matkaa yliseen, tarunomainen lintu, saukko, kurki, yhdessä istuva akka ja ukko), hihoihin kiinnitettyjä nahkoja (kuvaavat linnunsulkia), 7-reikäinen metallirengas ja puvun päällä pidetty linnun rintaluu (johon kiinnitetty koruja, kulkusia, rautaheloja ja tupsuja).

436. enetsien naisnoidan päähineeseen kuuluu neljä korvakorua (koiran tai napaketun karvoista), nahkahapsuja (silmien eteen), taivutettu vaskilevy (jossa "yhdeksät kasvot") ja peuransarvea kuvaava kärki (jolla "voima erottaa ukkospilviä").

437. nganasanien kannukseen (hendir) kuuluu villipeuran nahalla päällystetty soikiomainen kehys, kehyksen neljään rautaniittiin kiinnitetty kädensija (niitit kuvaavat henkipeuran olkaluita) ja kalvoon maalattuja mustia ja punaisia kuvioita (ihminen, napakettu, reki, susi, tähti).

438. nganasanit veistävät kannuksen kapulan käyrän kauhan muotoiseksi (päähän maalataan kasvot, kannuksen tavoin hengen sija).

439. nganasanien kannuksen kapuloita jaetaan peuran koipinahalla (alisen matkat) ja sarvinahalla (ylisen matkat) päällystettyihin.




440. nganasanit käyttävät kannuksen kapulaa ennustamiseen (kapulan hengen kasvot ylöspäin=hyvä enne).

441. enetsit laativat kannuksen soikiomaisen kehikon lehtikuusesta (kalvo peurannahasta, miehelle hirvaan, naiselle vaatimen).

442. enetsit maalaavat kannuksen kalvon sisä ja ulkopuolelle punaisia ja mustia kuvioita (iso kehä, vuoret, päivä, kuu, taivas-ihmiset).

443. nenetsit säestävät noidan henkimatkaa goi, goi, goi-huudoin (huudetaan jokaisella kannuksen lyönnillä).

444. nganasanit kävelyttävät noitakokelasta taigalla silmät sidottuina esineitä etsittäen ja esteitä eteensä laittaen (aistien harjottamista).

445. hantien mukaan noidaksi alkava saa enneunen luojahenki Torumilta (unen jälkeen alkaa ennustaa salaa kala ja metsäonnea, jos ennustukset alkavat mennä oikein ilmoittaa valinnastaan julkisesti).

446. nganasanien kannusten maalauksiin kuuluu kaksi yhdensuuntaista viivaa (musta ja punainen, uskotaan kuvaavan kahta vuodenaikaa).

447. selkupit veistävät kannuksen korvia seitsemästä puulajista (koivu, mänty, pihta, lehtikuusi, tuomi, leppä
ja paju).

448. selkupit veistävät kannuksen kapulan siperianmännystä (alapuoli maalataan mustaksi, yläpuoli punaiseksi).

449. selkupit liimaavat ylisen matkoihin käytettyyn kapulaan hirvasporon päänahan (miesnoidan kapula).

450. hantinoidat käyttävät alisen matkoihin mustaksi maalattua kapulaa (pää päällystetään karhunnahalla, oikeasta käpälästä).

451. hantien kannuksen valmistukseen kuuluu kehys ja kapulapuiden etsiminen metsästä apuhenkien välityksellä (valittu puu rikkinäinen, kerätään kaikki jäljellä olevat palaset), puiden kokoaminen Vanhan-käly-naisen asuttamalle suolle (kohtaan jossa "kaksi henkien jokea kulkee yhteen suuntaan"), aikaisemmin tapahtunut peuran kaataminen (kalvon nahka), peuran kaatopaikalle palaaminen (luita etsimään), peuran jäännösten henkiin herättäminen (laaditaan kuvansa "seitsemästä kylkiluusta"), kahden korppihengen (isä-korppi, emä-korppi) lähettäminen "elämän ja kuoleman vettä noutamaan" (kuoleman vesi yhdistää peuran osat, elämän vesi saa peuran hengittämään), henkien maailmaan matkaaminen henkiin herätetyllä "kannus-peuralla", kotka-joen luokse saapuminen (kotka-heimoon kuuluva noita), sillan luokse saapuminen, mustaa väriä sisältävän joen luokse saapuminen (otetaan tarveaineiksi), punaista väriä sisältävän joen luokse saapuminen (otetaan tarveaineiksi), kivisen joen luokse saapuminen (apuhenget keräävät joesta pikkukiviä tulevien noitien kannusten korviksi), "seppien paikkaan" saapuminen (sepiltä saadaan kannuksen metalliosat ja metalliset henkien kuvat) ja matkan päättävä maailmanpuun luokse saapuminen (kaikki kannukset maailmanpuun eli Puu-emon jälkeläisiä).

452. hantit kiinnittävät kannuksen kehyksen siperianmännyn juurilla tai tuomen kuorella.

453. hantit valitsevat kannusten kädensijoiksi haaroittuneita koivunoksia.

454. nenetsit valitsevat kannusten kädensijoiksi haaroittuneita poronsarvia.

455. hantien kannukseen kuuluu koivuinen kädensija (kiinnitetään kehyksen sisäpuolelle), seitsemän korvaa (kiinnitetään kehyksen ylälaitaan) ja ympyrän muotoisia koristeluja (uskotaan kuvaavan olevaisuutta).

456. nganasanien suullista perinnettä jaetaan urhoista kertoviin runolauluihin (sittab, esitetään talvi-iltoina, pidetään elävinä), ilkikurisista huijareista (dyaiku, oeloko), ihmisiä syövistä jättiläisistä (sige) ja hassunkurisesta Ibulista kertoviin taruihin (dyurume), vertauskuvallisiin taruihin (keineirsya), arvoituksiin (tumta) ja sanontoihin (bodu).

457. nganasanien luomiskertomuksissa maa syntyy naispuolisen Kaiken-silmät-omaavien-olentojen-emon tahdosta (maanhenki Sirutangun puoliksi poronhahmoisen pojan tullessa maan ensimmäiseksi asukkaaksi ja ihmisten suojelijaksi, vrt. saamelaisten Myandesh).

458. nganasanien lauluperinnettä jaetaan omiin lauluihin (bal), vanhempien sepittämiin lastenlauluihin 
(nuona bal, lauluista voi tulla lasten omia lauluja), kehtolauluihin (landirsipsa bal, periytyvät emolta tyttärille), vertauskuvallisiin lauluihin (keneirsya kainarue), vuoropuheluina esitettyihin runolauluihin (sita bi, lauletaan kuolleiden urhojen säveliä käyttäen, sukujen sävelten kokoelmia), tanssien aikana laulettuihin lauluihin (narka kunti, jäljittelevät eläinten ääniä) ja noitien esittämiin henkien lauluihin (nada bal, noita laulaa, nuorempi noita toistaa).

459. nganasanien noitalauluja jaetaan henkiä kutsuviin lauluihin (nabatachio bal), ennustaviin lauluihin
(khositapsa bal) ja pyyntöjä sisältäviin lauluihin (nantami bal).

460. nganasanit kutsuvat kannusta nimellä khendir, kulkusin varustettua sauvaa nimellä chire ja kannuksen kapulaa nimellä kheta (pyhää tarkoittavia sanoja, vrt. kamassin khä=talvi, mordvan chi=kehä). 

461. nganasanien noidanpuvuissa roikkuviin apuhenkiin kuuluu nuon (kuikka), koker (kurki), denkuika
(joutsen) ja chedo (kuu).

462. nenetsit pitävät noitien apuhenkiä vahingollisina (joutuvat tekemään vahinkoa noitaa puolustaessaan, 
osa vahingollisia, osa parantavia, jokainen henki erilainen).

463. nenetsinoidat ovat mukana kaikissa heimon tärkeimmissä tapahtumissa (kuten lohenkalastuksen aloittamisessa).

464. nenetsit kutsuvat laulettuja taruja nimellä syodobobs ja kerrottuja taruja nimellä uahanoku.

465. nenetsien arkitarinat kerrotaan ensimmäisessä persoonassa (päähenkilön äänellä). 

466. nenetsien arkitarinat kertovat perheiden elämästä, pyyntimatkoista, aikuistumis ja naimamenoista,
sukujen tavoista ja ihmisten välisistä suhteista. 

467. nenetsien lauletut tarut kertovat yliluonnollisia voimia omaavien urhojen seikkailuista ja noitien
välisistä mittelöistä (mittelevät voimiaan "maalla, vedessä ja ilmassa"). 

468. selkuppien taruissa urho Iche kukistaa jättiläismäisen ihmissyöjän Punegussen.

469. selkupit uskovat Ichen palaavan jonain päivänä "tehden väkensä kylläiseksi ja onnelliseksi" (joutui pakenemaan "vieraita jumalia", vrt. venäläisten saapuminen, masentavaan jeesususkoon pakottaminen).




470. nganasanien kannukseen kuuluu tähtikuvio seulasia esittäviä pieniä reikiä (läpi katsomalla voi 
suunnistaa öisin).

471. selkupit maalaavat kannukseen liskojen ja puiden kuvia.

472. nenetsit pitävät päähinettä noidan tärkeimpänä varusteena (sisältää eniten voimaa / apuhenkiä).

473. nganasanien noidanpuvun ympäri kulkee mustin ja punaisin kolmioin koristeltu 5cm leveä raita 
(ommellaan villipeuran karvoista).

474. nganasanit värjäävät noidan peurapuvun oikean puolen punaiseksi (päivä, valo, kesä) ja vasemman 
puolen mustaksi (kuu, pimeys, talvi). 

475. nganasanien noidanpukuun kuuluu kaksi vyötärön alle kiinnitettyä karhu-henkeä (vetävät rekeä, 
suojaavat noitaa valheilta ja pahuudelta), puvun yläosaan ommeltu elämää antavan Niluleminuo-hengen sija (valmistettu nahkasuikaleista ja vaskilevyistä), puvun oikealle puolelle ommeltu pyöreä vaskikoru (korussa kaksi tähtikuviota), olkapäihin kiinnitetyt vaskilevyt ("karhunkäpälät"), kaksi sirpinmuotoista korua ja tiuku (joiden avulla noita palaa alisesta), 60cm pitkä rintalevy (jossa "yhdeksän neitoa"), kirjavia karvakoristeluja (napaketun, suden ja villipeuran karvoista), puvun keskellä sijaitseva ympyrä ("napa"), puvun yläosaan kiinnitetty rautanaamari (elämään ja päivään yhdistetyn Moredjali-hengen sija), yhdeksän vaskista päätä, hanhensiivet ja kolme selkäpuolelle kiinnitettyä häntää (pelastettujen sielujen sijoja).

476. nganasanien noidanpukuun kuuluu kaksi punaiseksi värjättyä kinnasta (kiinnitetään hihoihin), punaiseksi värjätyt jalkineet (koristellaan mustin kuvioin) ja punaisista ja sinisistä hapsuista koostuva päähine.

477. nganasani noidan koruihin kuuluu pienet rautahelat (murskaavat jään aliseen matkattaessa), rautalangoista taivutetut hanhenpäät (avustavat ylisen matkalla), vaskiset ketjut (auttavat sielujen pelastamisessa) ja ranteessa pidetty helmikoristeinen koru (kojka djutju).

478. nganasanit säilyttävät sukulaisnoidan korut kuoleman jälkeen (pidetään suojelevina, vanhemmat korut helmistä, kivistä, luista, kynsistä, hampaista ja muista eläinten osista, metalli=myöhäinen lisä).

479. nenetsinoidat ennustavat lyömällä kirvestä kantoon tai puukuppiin (lujaa kiinnittyessä "henki puhuu", 
puheen jälkeen "irtoaa helposti").

480. enetsit kutsuvat laulamista sanalla kinoc (c=s).

481. enetsit kutsuvat kannusta nimellä peddi.

482. enetsit kutsuvat noitaa nimellä tazebe. 

483. enetsien nimeämiin noitiin kuuluu budtode (voimakkain, viestii ylisen henkien kanssa), d´ano (suojelee vahingollisilta hengiltä) ja sawode (heikoin, ottaa yhteyttä kuolleisiin).

484. nganasanit pitävät ensimmäisten kannusten syntypuuna "saarella kasvavaa nuorta koivua, jonka ympärillä kasvaa yhdeksän kukkasta, jota ympäröivät meret, joissa elää vesilintu poikueineen".

485. nganasanien taruissa Puu-emo neuvoo valmistamaan "kolme koivuista kannusta, kolmen naisen pidettäväksi, kolmea tarkoitusta varten" (ensimmäinen synnytykseen, toinen parantamiseen, kolmas lumeen eksyneiden pelastamiseen).

486. nenetsinoitien apuhenkiin kuuluu 14 taadjebtsjo-henkeä (kutsutaan "maan pilviksi", vrt. kaksi kertaa seitsemän).

487. nenetsit kiinnittävät kannuksen kahvaan ja päihin apuhenkien kasvojen kuvia (sjaadai).

488. nganasanit ampuvat noidan puvuksi tulevaan peurannahkaan nuolen silmät sidottuina (osumasta ennustetaan).

489. selkuppinoidan henkimatkan kerrotaan kuulostavan "kannusta ympäri juoksevilta eläimiltä" 
(eläinten äänien jäljittelemistä).

490. selkuppinoidan henkimatka kulkee "läpi palavien metsien, läpi myrskyävien merien".

491. selkuppinoita puhdistaa itsensä matkan jälkeen hehkuvien kekäleiden avulla.

492. hantinoidan uskotaan lähtevän alisen matkalle karhunhahmoisen hengen sylissä (matkaajana noidan 
ilt-sielu).

493. nganasanien taruissa Veen emo imettää noitaa, Veen emon miehen (kutsutaan alisen haltijaksi) antaessa noidalle kaksi apuhenkeä, hiiren ja kärpän (vrt. vettä palvovat noidat).

494. selkupit kutsuvat noitia nimin tetypy-sombyrni, tetypy-kamytyrni ja tetypy-aloga.

495. selkuppien sombyrni-noidat pitävät istuntonsa kodan sisällä valoisan aikaan. 

496. selkuppien sombyrni-noidan varusteisiin kuuluu puku, rintalevy, päähine, kannus ja kaksi kapulaa 
(toinen päällystetty peuran otsanahalla, toinen karhun käpälänahalla).

497. selkupit kutsuvat kannuksen lyömiseen käytettyä kapulaa nimellä kapshit.

498. selkuppien noidanpuvussa olevien kurkien (karr) uskotaan kertovan noidan voimista (aloittelevilla noidilla siipien kuvia, kokeneemmilla kokonaisia lintuja (puvun takapuolella), vahvimmilla noidilla seitsemän kokonaista kurjen kuvaa).




499. selkupit maalaavat kannuksen kehyksen sisäpuolelle kurkien kuvia (noidille tärkeä lintu
vrt. tuonen kurki, vrt. vuodenvaihteen lintu).

500. selkuppien kamytyrni-noidat pitävät istuntonsa pimeässä kodassa (tulen annetaan hiipua ennen 
laulun aloittamista).

501. selkuppien kamytyrni-noidat laulavat hirvennahalla istuen (tulen ja peräseinän välissä).

502. selkuppien kamytyrni-noidan varusteisiin kuuluu päänauha (churakty) ja rintalevy (kutyn).

503. selkuppien kamytyrni-noidan apuhenkiin kuuluu "lintuja ja karjuva raskaasti hengittävä karhu".  

504. selkuppinoidan laulu heikkenee poispäin lentäessään ja vahvistuu takaisin päin palatessaan 
(sanotaan "lensi pois").

505. selkuppien aloga-noitia kutsutaan mustiksi noidiksi (uskotaan kuolevan salaman iskusta, vrt. ukkosta 
pelkäävät alisen henget).

506. selkuppien aloga-noitien apuhenkiin kuuluu kuolleiden noitien henkiä (kava-lozy) ja nimettä kuolleiden lapsien henkiä (patchak). 

507. selkuppien mukaan aloga-noidat käyttävät istunnoissaan muinaista kieltä jota muut eivät ymmärrä 
(voi tarkoittaa kantauralilaisten heimojen eli tsuudien kieltä, tai muiden naapurikansojen, tai noitien omaa 
kieltä).

508. nenetsit kutsuvat noitaa nimellä tadebja.

509. nenetsit jakavat nuorempia noitia kannuksettomiin (mal tedebia) ja riipuksettoman kannuksen omaaviin (tadebja sim´ja).

510. nenetsit jakavat nuorempia noitia unien tulkitsijoihin (iudartana), vaivojen selittäjiin (sevtana, "elämän antajat"), ennustajiin (iltana, "ne jotka näkevät pitkälle"), vanhempien noitien avustajiin (teltana) ja neuvojen antajiin (inutana).

511. nenetsit jakavat vanhempia noitia niihin jotka voivat nähdä tulevaan ja ottaa yhteyttä ylisen henkiin (penzretna), niihin jotka voivat kutsua vahingollisia henkiä (ial´tana), niihin jotka voivat tehdä ihmeitä 
(mutratna tadebja), niihin jotka voivat tehdä taikoja (tem´sorta) ja niihin jotka voivat tuoda sieluja ylisestä (khekhe tevrambda).

512. nenetsit kutsuvat vanhimpia ylisen noitia nimellä vidutana (ei mainita nimeltä, lähestytään vain jos mikään muu ei auta, vanhat noidat=puoliksi henkiä, pelottavia niille jotka eivät tunne henkien maailmaa).

513. nenetsien ylisen noidalla voi olla kaksi oppilasta (toinen toistaa laulua ja välittää saadut tiedot, toinen toimii ennustajana).

514. nenetsit kutsuvat keskisen henkien kanssa työskenteleviä noitia nimellä iniagi tabebja.

515. nenetsit pitävät keskisen noitia haavojen, murtumien ja tautien hoitajina (heinien, marjojen ja puiden tuntijoita).  

516. nenetsien mukaan keskisen noidat hoitavat kivien, korujen, maan antimien, rauhoittavien sanojen (hypnoosi) ja taikojen avulla.

517. nenetsien keskisen noidalla voi olla kaksi oppilasta (toimivat avustajina, etsivät parantavia aineksia).

518. nenetsit kutsuvat aliseen matkaavia noitia nimellä sambdorta.

519. nenetsien sambdorta-noidat saattavat kuolleiden sieluja ja pitävät elävien sieluja erossa kuolleista 
(sieluihin erikoistuneita noitia).

520. nenetsit valmistavat nuorta noitaa ottamalla yhteyttä henkiin jotka pitävät yhtä noidan sieluista (noitasielu) 
ja tuomalla sielun keskiseen (nuoren noidan maatessa peurannahalla ja toistaessa vanhemman noidan sanoja). 

521. nenetsit valmistavat nuorta noitaa matkaamalla yhdessä aliseen ja yliseen (vanhempi noita esittelee 
tärkeimpien henkien kotipaikkoihin johtavat polut).

522. nenetsit laativat nuorelle noidalle puvun ja kannuksen (lopuksi vanhempi noita "syöttää noidaksi tulleen henget", tarkoittanee puvun ja kannuksen henkiä).

523. nenetsit pitävät noidan tärkeimpinä varusteina kannusta ja sauvaa.

524. nenetsien mukaan kannus voidaan valmistaa apuhengen omaavalle noidalle (aloittelevalla noidalla 1-2 apuhenkeä, saa lisää tulevilta matkoiltaan ja suojelushengeltään, vrt. kohdatut eläimet). 

525. nenetsinoitien apuhenkiin kuuluu puvussa, kannuksessa, koruissa ja päähineessä elävät henget 
(lisäksi henkiä joille laaditaan erillinen sija, eläin ja ihmishahmoisia).

526. nenetsien mukaan apuhenget erikoistuvat noitien tavoin (yksi osaa parantaa, toinen tunnistaa varkaita, 
kolmas ennustaa tulevaa).

527. nenetsinoidat kutsuvat apuhenkiään tilanteen vakavuuden mukaan (yksi, puolet tai kaikki).

528. nenetsien mukaan keskisen henkiä ei voi viedä aliseen tai yliseen (koska "elävät keskisessä", ts. yliseen ja aliseen matkaavien noitien apuhenget eivät ole keskisestä).
  
529. nenetsien vidutana-noitien suojelushenkiin kuuluu luojahenki Numin pojat (Iav´mal vesoko), 7-sarvinen-peura ja lentävä-rauta-lintu.




530. nenetsinoitien suojelushenkiä (7-sarvinen peura) voidaan pitää jumalten vanhempana muotona (alkujaan jokaisella suvulla omat henkensä, kaikille yhteiset "jumalperheet" myöhäistä eli vierasta vaikutusta, jopa päivästä puhutaan "meiän päivänä", tähdistä "meiän tähtinä", oma maailmankuva=paikallinen).

531. nenetsien keskisen noidat (ia´niangi) työskentelevät vain keskisessä elävien henkien kanssa (vrt. tietäjä Joutavainen=päivää palvova keskisen noita, liian jyrkät jaottelut=eivät vastaa todellisuutta).

532. nenetsien keskisen noitien suojelushenkinä pidetään voimakkaita keskistä hallitsevia aluehaltijoita 
(metsien, vesistöjen ja vaarojen henkiä, kuulostaa tutulta).

533. nenetsit pitävät kuikkaa voimakkaana noitien apuhenkenä (vain kokeneilla keskisen noidilla voi olla 
kuikka-henki, toisen tiedon mukaan alisen noidilla, sukeltaa keskisestä veden aliseen).

534. nenetsien taruissa kuikka-henki "lentelee ympäri maailmaa keräten tietoa ihmisten kohtaloista" 
(noidan pyynnöstä).

535. nenetsinoidat kutsuvat kuikka-henkeä avukseen tulevaa ennustaessaan (vrt. ylinen tulevaisuuden paikkana, alinen menneisyyden paikkana, keskinen nykyisyyden paikkana, vrt. tuonilmainen jossa ajan uskotaan menevän päinvastaiseen suuntaan).

536. nenetsien sambdorta-noitien uskotaan neuvottelevan sairaiden sieluista alisenhaltija Ngan kanssa 
(vrt. taudin kääntymisen odottaminen).

537. nenetsien sambdorta-noitien suojelushenkiä pidetään kuolleiden noitien henkinä (noitaa suojelemaan 
tulleita sukulaisnoitien henkiä).

538. nenetsien mukaan sambdorta-noita tulee noidaksi sukulaisnoidan hengen ja tätä seuraavien apuhenkien siirtyessä ihmisen kehoon (toisen tiedon mukaan Nga aiheuttaa ihmiselle jonkin vaivan joka pakottaa noidan polulle). 

539. nenetsien sambdorta-noitien apuhenkiä jaetaan sukulaisnoidilta perittyihin ja alisessa eläviin 
("maanalainen-peura").

540. hantit pitävät 5-kielistä kielisoitinta (nares-jix) vanhempana kuin joutsenen hahmoista 9-kielistä soitinta (toron-jix, pidetään naapurikansoilta saatuna).

541. hantien mukaan nares-jixin (jix=puu) viisi poronjänteistä kieltä vastaa soittimella soitetun laulun 
(tarnun-aran) viittä pyhää säveltä.

542. hantien lauluissa kuvattua päällikköä kutsutaan nimin ur ja urt (vrt. urho, urt=urhon sielu).

543. nenetsinoidan peurannahkapukuun kuuluu 70 olkapäille kiinnitettyä hanhennokkaa (tunnustusta saanut pyyntionnen ennustaja, oikea hanhien pyytäminen=vaati paitsi taitoa myös onnea, vrt. "tuliaseiden" kanssa metsästäjiä teeskentelevät möhömahat).

544. nenetsinoitia kutsutaan nimin vidutana (yliseen matkaava noita), yanyani tadebya (maan päällä toimiva noita) ja sambana (noita joka saa viestejä kuolleilta ja suorittaa sieluihin liittyviä menoja).

545. nenetsien suullista perinnettä jaetaan jättiläisistä ja urhoista kertoviin lauluihin (siudbabts), omiin lauluihin ja taruihin (yarabts), heimojen ja maailman synnystä kertoviin taruihin (va'al) ja eläinten käyttäytymistä selittäviin taruihin (vadako).

546. nenetsien taruja jaetaan oikeasta elämästä kertoviin (wanl), kuvitteellisiin (sotpjaws) ja uskomuksellisiin (kahaj sotpjaws).

547. nenetsit kutsuvat tanssimista sanalla jiedagham.

548. nenetsit kutsuvat laulamista sanoilla chinaum ja hynocx (hyno, vrt. Hynynen).

549. nenetsit kutsuvat painimista sanoin tar ja taarorsj (vrt. tarrata).

550. nenetsien mukaan noidiksi valittuja vaivaa huono onni siihen asti kunnes alkavat harjoittaa kutsumustaan (laajemmin ketä tahansa, löydä "omat juttusi").

551. nenetsien taruissa noidan voimien antajana toimii puuksi muuttuva metsänhenki (muuttuu ihmistä muistuttavaksi siperianmännyksi, vrt. veden hengeltä voimansa saava noita, jokaisella noidalla oma suojelushenkensä).

552. nenetsinoitien apuhenkiin kuuluu kurki ja uikku (tulevat hakemaan noitaa etelään lentäessään, 
lentävät kuuden linnun parvina, noidasta tulee parven seitsemäs).

553. nenetsinoidat mittelevät voimiaan unissa (muotoa muuttamalla, hiekkaa heittämällä, jousilla ampumalla).

554. nenetsien vipilauluja (vipi=kärpässieni) pidetään sieniä syövien noitien henkilökohtaisina lauluina 
(lauletaan yhdellä jalalla seisten eli sientä jäljitellen).

555. nenetsit pitävät sienien syömisestä syntyvää huumaustilaa "sienen hengen aiheuttamana".

556. nenetsit ennustavat sienien avulla tulevaa (sieninoidat=yksi noitien alaryhmistä, näkyjen ja henkien maailman tulkitsijoita).

557. nenetsit syövät kärpässienet kuivattuina ja pestyinä ("kaksi ja puoli sientä syövälle ilmestyy kolme 
vipi-neitoa", tarkoittanee pientä kärpässientä).

558. nenetsien sienilauluissa noita ajaa takaa vipi-neitoja jotka "juoksevat päivänlaskusta nousuun" 
(saa etsimänsä vastaukset neidot saavuttaessaan).

559. nenetsien mukaan kärpässieniä voivat syödä vain ne jotka tuntevat sienien synnyn.




560. nenetsit syövät kärpässieniä "sisäisen voiman löytämiseen".

561. hantit kuvailevat sienien henkiä "teräväpäisiksi pieniksi miehiksi" (vrt. puiset haltijakuvat).

562. nenetsit säestävät noidan laulua ou, ou, ou-huudoin (aloitetaan laulun ollessa kovimmillaan eli noidan kohdatessa vastuksia, uskotaan karkottavan vahingollisia henkiä ja suojelevan noitaa).

563. nenetsit kohottavat henkimatkalle vaipunutta noitaa tulen ylle (seitsemän kertaa, kannuksen lyömistä jatketaan noidan virkoamiseen asti).

564. nenetsien suullista perinnettä jaetaan lauluihin (kynaws), noitalauluihin (tachepyang-kynaws, esitetään henkimatkan aikana), omiin lauluihin (nyeshang-kynaws, sanat kertovat ihmisten elämästä), vanhempien lapsille sepittämiin lauluihin (yabema syo, omien laulujen alalaji), kertoviin lauluihin (shotpyaws-kynaws, eläinaiheisia taruja, lauletaan erityisellä rytmikkäällä kielellä), arvoituksiin (kowsu, aiheet eläimistä ja luonnosta) ja kerrottuihin taruihin (shotpyaws / wanlh, kuulijat ottavat osaa kysymyksiä esittäen ja hämmästystä ja hyväksyntää (kay-to, ta-ta) ilmaisten).

565. nenetsien tarut kertovat yliluonnollisia voimia omaavien urhojen kommelluksista, kosiomatkoista, 
orpojen suorittamista kostoista ja omien elinkeinojen harjoittamisesta.

566. nenetsien taruja jaetaan yliluonnollisiin (syudbabc, "väkevät sanat"), arkielämästä kertoviin (yarabc) 
ja totena pidettyihin (wanlh).

567. nenetsit pitävät eläintaruja yliluonnollisina (koska "oikeat eläimet eivät puhu").

568. nenetsien wanlheihin kuuluu paikannimistä ja sukujen vaiheista kertovat tarinat.

569. nenetsien lyhyimmät tarut kestävät 45 minuuttia (ennen kertomista kysytään halutaanko kuulla shotpyaws vai wanlh).

570. nenetsilaulujen säveliä jaetaan niihin jotka jatkuvat muuttumattomina ja niihin jotka muuttuvat joka säkeistössä.

571. "Utpi on ainoa poika, sattui niin että, Utpi on orpo, jonain päivänä laulat näin, Utpi on ainoa poika" 
(nenetsien oman laulun sanoja).

572. nenetsien lauluja jaetaan tarunomaisista urhoista kertoviin (syudbabts), elämänkerrallisiin (yarabts), kertomalauluihin (hinabts) ja laulettuihin satuihin (lahanakos).

573. nenetsien syudbabtsit kertovat jättiläismäisistä ihmissyöjistä ja metsänhengistä joita vastaan urhot taistelevat voittaen nämä neuvokkuutensa avulla (syud=viheltää, lauluja voitu säestää alkujaan viheltäen, vrt. viheltämiseen ja hölmöyteen yhdistetyt "metsänhenget", taustalla oikeita yhteenottoja).

574. enetsien lauluja jaetaan kosiomatkoista ja heimojen välisistä kahakoista kertoviin urholauluihin (syudobichu) ja elämänkertoja sisältäviin viestilauluihin (dyurechu).

575. nenetsien taruja jaetaan puhuttuihin sanoihin (wadako) ja haltijasatuihin (lahanako).

576. nenetsien syudbabtsit esitetään alusta loppuun yhtä säveltä käyttäen (yarabtsien sävel muuttuu laulun henkilöiden mukaan).

577. nenetsien syudbabts-laulujen henkilöt kykenevät muuttumaan eläimiksi ja lentämään pilvissä. 

578. nenetsien syudbabtsit esitetään kolmannessa persoonassa eli kertojan äänellä (yarabtsit ensimmäisessä 
persoonassa eli päähenkilön äänellä).

579. nenetsien syudbabtsejen luonteeseen kuuluu tapahtumien liioitteleminen (hahmojen väliset taistelut 
voivat kestää "kymmeniä vuosia").

580. nenetsien syudbabtsit esitetään erityisen kertojan äänellä (suorittaa alustuksen, leijuu ilmassa, 
liikkuu tapahtumien mukana, auttaa ja ohjaa laulun henkilöitä).

581. nenetsit kutsuvat laulujen kertojaa nimellä wada-syudbabts.

582. komit kutsuvat kertojaa alkuperäiseksi laulajaksi ("köryenney s'ilis kertoo, en minä").

583. hantit kutsuvat kertojaa "laulun ihmiseksi" (pyhien laulujen luonteesta, pidetään elävinä olentoina / alkuperäisen laulajan ilmentyminä).

584. nenetsit kutsuvat yarabtseja itkulauluiksi (vrt. vierasta alkuperää olevat itkuvirret).

585. nenetsien yarabts-lauluja pidetään elämänkerrallisina (kuvaavat ihmisten arkea, iloja ja suruja). 

586. nenetsilaulajat opettelevat laulamaan vanhemman laulajan johdolla (esiintyvät läpi elämänsä, 
kehittyvät iän myötä hyviksi kertojiksi).

587. nenetsilaulajan kanssa esiintyy laulua sanoin tulkitseva kertoja eli toistaja (teltanggoda,
vrt. noitien apulaiset).

588. nenetsit kutsuvat syudbabtseja pyhiksi lauluiksi, taivaslauluiksi ja noitalauluiksi (laulujen henkilöillä noitamaisia kykyjä, voivat muuttua toisiaan takaa-ajaviksi eläimiksi, yksi muuttuu pikkukalaksi, 
toinen tätä ajavaksi haueksi).

589. nenetsilaulajat tunnetaan hyvästä muististaan (parhaimmat voivat laulaa kolme päivää yhteen menoon).




590. nenetsilaulajat tunnetaan kansanperinteen tuntemuksestaan (vastailevat kuulijoiden kysymyksiin).

591. nenetsit pitävät syudbabts-laulujen henkilöitä "elävinä olentoina joita pitää kohdella hyvin".

592. nenetsien eivät jätä syudbabtseja kesken (henkilöiden uskotaan jäävän haamuiksi keskeytyskohtaan, 
pisimmät laulut voidaan keskeyttää henkilöille sopiviin kohtiin).

593. nenetsit voivat esittää oman laulunsa (yabe syo) läheisten seurassa (julkisesti esittämistä vältellään).

594. nenetsien omat laulut kertovat tunteista ja elämän tärkeimmistä tapahtumista (sanat arvoituksellisia, 
vain läheisimmät voivat ymmärtää sanat).

595. nenetsit kutsuvat kertovia lauluja nimellä hinabts (tarkoittaa myös lyhyitä laulettaessa muuttuvia lauluja).

596. nenetsien hinabtseja jaetaan pyyntimatkoista kertoviin (ngedalyoma hinabts), häistä kertoviin (tyunya hinabts) ja omasta elämästä kertoviin (man´yile´man hinabts).

597. nenetsit kutsuvat omaa laulua nimellä syo (kurkku, ääni).

598. nenetsien syo-lauluihin kuuluu ihmisille, eläimille, luonnonilmiöille ja haltijoille omistetut laulut 
(vrt. saamelaisten joiut).

599. nenetsit nimeävät syo-laulun omistajansa mukaan (Wanoy syo=Wanoy-naisen laulu, toisen laulua 
esitettäessä tulee mainita omistajan nimi).

600. nenetsit laulavat syo-lauluja yksin ollessaan ja läheisten seurassa (oman lauluperinteen luonteesta, 
vrt. vieraille esitetyt "pop-laulut", vastakohtia).

601. nenetsien syo-lauluissa mainitaan omistajansa piirteitä ja elämän tärkeimpiä / mieleen jääneimpiä tapahtumia ("jäälautalla kelluminen"). 

602. nenetsit aloittavat ja lopettavat syo-laulun esittelyyn (Wela mantinyiwey ngey, Lyechama Welowlow ngey, olen Wela perheestä, Lyechama Wela).

603. nenetsit kutsuvat lastenlauluja nimin ngatsyeki syo (kehtolaulu, oma laulu) ja nyukubts (hellimälaulu).

604. nenetsien lastenlaulujen sepittäjinä toimivat emot ja lapsia lähellä olevat sukulaisnaiset.

605. nenetsit lisäävät lastenlauluihin lapsiin liittyviä toiveita (miksi toivotaan tulevan, vrt. nimien toiveelliset merkitykset).

606. nenetsit pitävät kehtolaulua lapsen omana lauluna (sisältää lapsen nimen). 

607. nenetsien kehtolaulut ovat lyhyitä, leikillisiä ja rytmikkäitä (tarkoitettu viihdyttämään lasta). 

608. "Yedei Hasawa, ahahaha, nopea ja toimelias nuori mies, ahahaha, jos hän juoksee karkuun, ahahaha, 
vaikeata on saada kiinni, ahahaha" (nenetsien kehtolaulua).

609. nganasanit pitävät lapsen omaa laulua suojelevana (verrataan suojelevaan taikakaluun).

610. nenetsien noitalauluja jaetaan istuntojen aikana esitettyihin lauluihin, noitien kertomiin tarinoihin 
(kertovat matkoillaan kohtaamistaan olennoista) ja kannuksen säestyksellä esitettyihin henkilauluihin 
(sisältävät yksityiskohtia henkien olinpaikoista).

611. nenetsien sambana-noitien toimiin kuuluu kuolleiden henkien saattaminen ja ihmisten, esineiden 
ja kotien puhdistaminen (pidetään noidista myöhäisimpänä / eniten vierasta vaikutusta sisältävänä, 
koko jako ylisen, alisen ja keskisen noitiin tuntuu myöhäiseltä).

612. nenetsit kutsuvat alisen matkoista ja kuolleiden hengistä kertovia lauluja nimellä sambadabts 
(sambana tadyebya, saattaa kuolleen varjosielua laulun ja kannuksen säestyksellä).

613. nenetsit kutsuvat noitalaulua nimellä tadyebya syo (tadebtsu=noidan apuhenki, ts. hengen oma laulu).

614. nenetsien vidutana-noitien laulut kertovat ylisen matkoista (noita matkaa taivaan seitsemän kerroksen läpi, outojen maisemien läpi, Numin rautaiselle majalle (yesya mya), mistä saa etsimänsä tiedon, palatessaan "kaikki on muuttunut").

615. nenetsit pitävät ihmisääntä soittimista vanhimpana (ihmisten laatimat soittimet nuorempia eli vähemmän pyhiä).

616. nenetsit pitävät kannusta kulkuneuvona (auttaa henkimatkalla, ei pidetä soittimena).

617. nenetsien laulut esitetään yksin tai kaksin (perässä laulaminen, vuoropuheluina laulaminen, 
yhteislaulut puuttuvat=vierasta vaikutusta, vrt. yhteishuudot).

618. nenetsilaulujen sävelet kulkevat kapealla äänialalla (1-4 sointua / sävel).

619. nenetsilaulujen säkeet ovat 6 tai 8-tavuisia (noitalaulut yleensä 8-tavuisia, ensimmäistä tavua painotetaan).




620. nenetsilaulaja muodostaa äänen kurkun perällä (etenkin taruja laulaessaan).

621. nenetsien omat laulut esitetään mumisevalla tai hiljaisella äänellä.

622. nenetsit pitävät kannusta (penzer) henkipeurana joka kuljettaa noitaa olevaisuuksien välillä 
(kalvossa peuran henki).

623. nenetsien pyöreähköön kannukseen (halkaisija 62-80cm) kuuluu havupuusta veistetty kehys, 
villipeuran nahasta laadittu kalvo ja kehyksen ympärille kiinnitettyjä tiukuja.

624. nenetsit pitävät kannuksen kapulaa keskisen tunnuksena.

625. nenetsinoidan varusteisiin kuuluu "pyhän puun antama kävelykeppi" (yleensä koivuinen).

626. nenetsit kutsuvat eläinhahmoisia apuhenkiä nimellä lungi (vrt. hantin henkeä tarkoittava lunx).

627. nenetsit pitävät noitien voimia hengiltä saatuina (menestys vaihtelee sen mukaan kuinka hyvin onnistuu viestimään henkiensä kanssa). 

628. nenetsinoitien apuhenkien määrä vaihtelee yksilön mukaan (uusia löytyy yleensä iän myötä, 
henget löytävät noidan).

629. nenetsit kutsuvat noidan apuvälineitä kaksoisolennoiksi ja kuvajaisiksi (vrt. esineissä elävät henget, 
henkien sijoja, kenties ajatellaan olevan olemassa molemmissa maailmoissa).

630. nenetsinoidan pukuun kuuluu viitta, jalkineet, käsineet ja päähine.

631. nenetsinoidan päähineeseen kuuluu 45 helminauhaa (roikkuvat pään molemmin puolin), 50 sormusta (sormuksiin kiinnitetty tiukuja), seitsemän lyhyempää valkoisista helmistä punottua nauhaa (roikkuvat otsalla), takapuolelle kiinnitetty helmitetty koru (jonka kautta apuhenget saapuvat) ja etupuolella roikkuvia metallikoruja (laitetaan silmille noidan matkatessa).

632. nenetsit kutsuvat noidan apuhenkiä nimellä taewari (vrt. lainasana toveri).

633. nenetsit kutsuvat noitien käyttämiä tyynnyttäviä sanoja nimellä wi´q (vrt. hypnoosi).

634. nenetsit kutsuvat kuolleen hengen saattamista sanalla sampo (vrt. sambana-noidat).

635. nenetsit kutsuvat parantamista sanoilla yil-to (vrt. jil=elämä, to=järvi).

636. nenetsit kutsuvat kohtalon ennustamista sanoilla yilcy-to.

637. nenetsien kannusta (pyencyr) yhdistetään lento-oravan (pyenco) nimeen (vrt. kannuksen pitäminen 
noidan lentovälineenä, pensir, penso, lentää-sanan johdannaisiako).

638. hantien mukaan pyhiä taruja saa esittää vain pimeän aikaan (päivän laskettua).

639. hantit eivät jätä pyhiä kertomuksia kesken (jos aloittaa kerrottava kokonaan, vrt. henkilöiden pitäminen elävinä olentoina).

640. hantit kutsuvat enteitä ja näkyjä sanalla ter (vrt. ter-ve). 

641. hantit kutsuvat uhrin yhteydessä vannottua valaa sanalla mul. 

642. hantit kutsuvat taikuutta sanoin caipan ja saepan.

643. hantit kutsuvat noidan esittämää laulua sanalla jolem.

644. hantien naisnoidan pyöreään kannukseen kuuluu kaksoiskehys (nol), 3-vuotiaan vaatimen nahasta valmistettu kalvo (vazgenka), kehykseen kiinnitettyjä koivutappeja ("soivat tapit", lapi), tappien päällä oleva tuomenoksa (sult), irrotettava 3-kärkinen kädensija (johon sidottu kolikoita) ja kehyksen sisäpuolelle kaiverrettu haltijan kuva ("katsoo kannuksen sisään"). 

645. hantinoidan henkimatkaan kuuluu kannuksen lämmittäminen (ensin sisältä, sitten päältä), kolikoiden kiinnittäminen kädensijaan (apulaisen toimia), kannuksen ojentaminen noidalle (myötäpäivään kääntäen), kannuksen kuunteleminen ("haluaako laulaa"), luonnon nostattaminen apuhenkien kutsumista varten, 
kannuksen äänen seuraaminen, luojahenkien (Num torum, Muix anki) puhutteleminen, kannuksen kääntäminen myötäpäivään (tarkoittaa "tie on auki"), sukulaisten henkien jättämien jälkien seuraaminen, kuvajaisen irtautuminen (noidan varjosielu), kuvajaisen ja apuhenkien (seitsemän kirjokaulaista kurkea) ohjaaminen kohti määränpäätä (sairastuneen ihmisen varjosielua), sukulaisnoidan henkien apuun kutsuminen ("emon tärkein apuhenki peura saapuu auttamaan"), tulen puhutteleminen (pyydetään lupaa parantamiseen, saadaan lupa), sairauden alkuperän selvittäminen ja ilmoittaminen, tulen ympärillä hyppiminen, maahan vaipuminen, herääminen, vierailtujen paikkojen muisteleminen ja kannuksen ojentaminen apulaiselle (myötäpäivään kääntäen).

646. nenetsit kutsuvat unissa matkaavia noitia nimellä dyutiltana.

647. nenetsien mukaan uninoidat matkaavat unissaan henkien maahan (sambana-noitien tavoin voivat ottaa yhteyttä henkiin ja pyytää sielujen takaisin lähettämistä).

648. nenetsit kutsuvat uninoidan laulua nimellä dyutiloma ("uneksii").

649. nenetsit kutsuvat noitalaulua nimellä tachyipyatma kinawsh. 




650. nenetsinoidan alisen matkaan kuuluu maan seitsemän kerroksen läpi laskeutuminen (tikapuita pitkin, "päiväsilmäksi" kutsutun apuhengen suojeluksessa), alisen henkien kohtaaminen (alkavat seurata), kuolleiden henkien kiertäminen myötäpäivään, "kuolleiden majalle" saapuminen, satimeen jääminen ("elät kanssamme ikuisesti, et pääse pakoon"), majasta pakeneminen muotoa muuttamalla (muuttuu linnunsulaksi ja leijuu läpi seinänraosta, "päivänpuoleisesta kolosta") ja maan päälle palaaminen keskisen haltijoiden avustuksella 
(kädestä vetää Seitsemän-veden-nainen, tietä näyttää Kultakarvainen-repo-emo).

651. nganasanien noitalaulut koostuvat kahdeksan tavun säkeistä (parittomia tavuja painotetaan, 
neljännen tavun jälkeen tauko).

652. nganasanien kertomalaulut ja omat laulut esitetään kuuden tavun säkeinä.

653. nenetsinoitien opintoihin kuuluu vanhempien noitien istuntoihin (kamlanie) osallistumista (7-vuotiaasta lähtien), ensimmäinen taitojen koetteleminen 14-vuotiaana, ihmisten, kasvien, loitsujen ja parantamisen opettelua, oman laulun opettelua, ensimmäisen apuhengen saaminen, toinen taitojen koetteleminen 21-vuotiaana (noidanlahjan saaminen, sukulaisnoidan apuhenkien saapuminen suojelijoiksi), vanhemman noidan apulaisena (teltan) toimimista, apuhenkien ohjaamisen opettelua, noitamatkoilla suunnistamisen opettelua, muodon muuttamisen opettelua, kolmas taitojen koetteleminen 28-vuotiaana (saa oikeuden ennustaa luista, kirveestä ja veitsestä, saa oikeuden kutsua kuolleiden henkiä, saa nimen mal tadebya, kannukseton noita), itsenäisen noidan toiminnan aloittaminen (saa käyttöönsä kaikkien henkien nimet, saa oikeuden pitää omia istuntojaan, saa oikeuden ennustaa ja parantaa pienempiä vaivoja), neljäs taitojen koetteleminen 35-vuotiaana (saa käyttöönsä ensimmäisen kannuksen ja nimen si´mya, noita jolla riipukseton kannus), itsenäisenä noitana toimimista, voimien kehittämistä, tietojen ja taitojen lisäämistä, vanhemmille noidille tarkoitettuja taitojen koettelemisia (saa lisää apuhenkiä, saa riipuksia kannukseen ja pukuun, saa nimen yanumta, valmis noita) ja kuolemaan asti jatkuvaa noituuden eri muotoihin erikoistumista (49-vuotiaana voi ottaa vanhan noidan paikan ja uuden nimen, vydu´tana, ya´nyangy tadebya tai sambdorta).

654. nenetsien ylisen noidan (vydu´tana) henkimatkaan kuuluu lentoon lähteminen (ensin vaakasuoraan, 
sitten ylöspäin, lintuja jäljitellen), ylisen kerrosten läpi matkaaminen (jokaisella oma värinsä, valon taittumisen mukaan), ensimmäisen ja kolmannen kerroksen väliseen tilaan saapuminen ("painoton tila"), hyväntahtoisten henkien (Ya minya, maan emo) kohtaaminen kuudennessa ja seitsemännessä kerroksessa (auttavat noitaa eteenpäin), ylimpään kerrokseen saapuminen ("ääretön tila") ja sokaisevan valon, pimeyden, esteiden ja muiden koettelemusten kohtaaminen (koettelemuksista selviytyvä saa Numin hyväksynnän ja uutta voimaa noidan tielle).

655. nenetsien keskisen noidan (ya´nyangy tadebya, ya=maa) henkimatka suuntautuu keskistä muistuttavaan
peilikuvamaailmaan (vrt. veden pinnassa näkyvät kuvajaiset) jossa noita kohtaa näkymättömiä jokien, metsien 
ja vuorten henkiä (voi pyytää hengiltä apua kykyjensä mukaan, voimakkaimpia henkiä tavoitteleva joutuu kohtaamaan vastuksia, keskisen henkien luonteesta, asuvat keskisessä ja toisaalta omassa henkimaailmassaan, henkien pyhäköt=teitä tuohon maailmaan).

656. nenetsien alisen noidan (sambdorta) henkimatkaan kuuluu kodan yläpuolelle kohoaminen, lännessä 
sijaitsevaan "maan ääreen" lentäminen, maan läpi siirtyminen, alisen ensimmäiseen kerrokseen saapuminen (kerroksessa elää lempeää sihirtya-väkeä ja näiden kanssa naineiden nenetsien henkiä, elävät samanlaista elämää kuin maan päällä, auttavat noitaa sielun etsinnässä), eksyneiden sielujen pysähdyspaikkaan saapuminen (ensimmäisen ja toisen kerroksen välissä), alisen toiseen kerrokseen saapuminen (kerroksen reunoilla elää vahingollisia henkiä, vievät vangitsemansa sielut alisenhaltija Ngalle) ja alemmas päin jatkaminen vahingollisia henkiä vältellen ja sairaan ihmisen varjosielua jäljittäen (etsitään henkeä jonka uskotaan vieneen sielun).

657. nenetsit valmistavat kannuksia (penzer) lehtikuusia kasvavien pyhäköiden puista (vrt. sukujen metsäpyhäköt).

658. selkuppinoitia (tetypy) jaetaan valoisassa kodassa laulaviin (sumpytyl´kup) ja pimeässä kodassa laulaviin (kamtyryl´kup).

659. selkuppinoidan varusteisiin kuuluu pyhä puu (kossyl-po), kannus, helistin, sauva, puku, rintalevy, kaapu, saappaat, päähine ja lapaset.

660. selkuppien mukaan noita perii kykynsä ja sielunsa sukulaisnoidilta (sielu=noitasielu, varjosielu).

661. selkuppinoidat esittävät uuden laulun joka kevät "lintujen palaamisen päivillä".

662. selkupit valmistavat nuorelle noidalle pienen kannuksen (koko kasvaa noidan kykyjen kasvaessa).

663. selkuppien mukaan täyden voiman saavuttanut noita voi herättää ihmisen kuoleman kielistä 
(osa noidista taitavia parantajia).

664. selkupit kutsuvat laulua sanalla ler (lergu=laulaa).

665. selkupit kutsuvat tanssimista sanoilla mezalbugu.

666. selkupit kutsuvat noitaa sanoilla pöönege.

667. selkupit elävöittävät uuden kannuksen lintujen palaamisen aikaan (menot voivat kestää jopa 10 päivää).

668. selkuppien kannuksen elävöittämiseen kuuluu tarunomaiseen lämpimään maahan ("missä aurinko paistaa seitsemän päivää, missä vuoret ylettyvät taivaaseen") matkaaminen elävöitetyn peuran hengellä (peuralla jonka päänahasta kannuksen kalvo laadittiin).

669. sanalla manata tarkoitetaan sanomista (kantauralin mono, mon).

670. sanalla punoa tarkoitetaan sanojen punomista eli kertomista (kantauralin puna, pun).

671. udmurttien mukaan luojahenget laativat noidan (tuno) hengelle tehtäviä ja vastuksia ("luojahenkien opettama", luojahenget=hengiksi muuttuneita heimojen perustajia, alkujaan jokaisella heimolla omansa).

672. samojedit työstävät uuden kannuksen (penser) nahan jänteettömäksi (noidan tulee pehmittää nahka itse).

673. samojedinoidan (tadibey) pukuun kuuluu punaisella kankaalla koristeltu peurannahkatakki, rinnan 
peittävä rautalevy, silmien edessä roikkuva lippa ja takkiin kiinnitetyt helyt ja tiu´ut (ommellaan seitsemän 
helyn perheiksi).

674. saamelaiset valmistavat kannuksen kehyksen valoisassa paikassa kasvavasta koivusta tai petäjästä 
(päivän puu, vrt. päivän heimo).

675. saamelaiset maalaavat kannuksen kalvolle päivän, tähtien, eläinten, järvien, metsien, haltijoiden ja 
ihmisten kuvia (alisen ja ylisen henget kalvon eri puolille).

676. saamelaiset valmistavat kannuksen kapulan poron sarvesta (alkujaan villipeuran).

677. saamelaiset säilyttävät kannusta ja kapulaa pehmeisiin nahkoihin käärittyinä.

678. samojedinoidan varusteisiin kuuluu lyhyt sauva (kaiverrettu toiselta puolelta pyhin kuvioin) ja kaksi soivaa nuolta (päihin kiinnitetty kellot).

679. samojedinoita käyttää sauvaa ja nuolia henkien kutsumiseen (laulaa ja lyö sauvalla nuolia) ja ennustamiseen (heittää sauvan maahan, kaiverrettu puoli ylöspäin=hyvä enne).




680. samojedien noitalaulut koostuvat henkien kutsulauluista, tanssilauluista (lauletaan henkien saavuttua) 
ja neuvottelulauluista (henkien kanssa käytyjä vuoropuheluita).

681. samojedinoitien apuhenkiin kuuluu karhu, kyy, orava ja peura (orava liikkuu puiden tasalla, kyy maan tasalla, kutsutaan tarkoituksen mukaan).

682. selkuppien soittimiin kuuluu poronsarvesta laadittu puhallin (vargan) ja joutseneksi kutsuttu kielisoitin (lebed).

683. selkuppinoitien apuhenkiin kuuluu lozyl qory (henki poro), olykytyl loz (päätön henki) ja sitty pelaqqyl loz (kahdeksi jakautunut henki).

684. hantinoidat syövät kuivatusta kärpässienestä "kolme tai seitsemän palaa" jonka jälkeen näkevät "sienien henkien laulavan ja tanssivan" ja toistavat sanansa (sienilaulujen alkuperää).

685. nenetsien mukaan kärpässieniä voivat syödä vain ne jotka tuntevat sienten alkuperän (muut eivät näe 
sienen henkeä ja "vaeltavat pimeydessä").

686. nenetsinoita voi syödä kerrallaan kaksi ja puoli kärpässientä (odottaa näkevänsä yhtä monta henkeä, tarkoittaa pientä sientä).

687. nenetsien mukaan sienihenget matkaavat "valoisaan luomisen paikkaan" (jossa luotiin Nomin toimesta, 
noita seuraa jälkiä ja sitoo henget "seitsenkoloiseen pylvääseen, seitsemällä nuoralla", jonka jälkeen herää 
matkalta).

688. nenetsinoita etsii pyyntionnea "henkien jokea" pitkin matkaamalla (kohtaa joen varrella ystävällisiä 
henkiä joiden kanssa lähtee metsälle, kaatavat yhdessä peuran jonka karvan tai kielen mukana tuo kadonneen pyyntionnen takaisin).

689. selkupit kutsuvat noitia nimin tetypy-sombyrni, tetypy-kamytyrni ja tetepy-aloga.

690. selkuppien sombyrni-noidan varusteisiin kuuluu puku, rintalevy, lakki, kannus, kaksi kapulaa (kapsit) 
ja sapeli (kidy).

691. selkupit pitävät tetypy-sombyrneja noidista vahvimpina (puvussaan seitsemän kurjenkuvaa).

692. selkuppien kamytyrni-noita pitää istuntonsa pimeässä kodassa ilman noidanpukua (varusteinaan päänauha (churakty) ja rintalevy (kutyn)).

693. nenetsit jakavat nuoria noitia kannuksettomiin (mal tedebia) ja riipuksettoman kannuksen omaaviin 
(tadebja simja). 

694. nenetsien sambdorta-noitien tärkeimpänä suojelushenkenä pidetään Maanalaista-peuraa 
(vrt. luomiskertomukset maata kannattelevasta peurasta).

695. nenetsinoidalla on aloittaessaan 1-2 apuhenkeä (vrt. perityt henget, saa lisää päästessään jonkin tärkeän suojelushengen yhteyteen).

696. nenetsinoitien apuhenget voivat ilmestyä eläin ja ihmishahmossa. 

697. nenetsinoidat jakavat apuhenkiä päivällä ja yöllä liikkuviin (vrt. päivällä ja yöllä liikkuvat eläimet).

698. selkuppien kannuksen elävöittäjinä toimii Korppi-emo ja Korppi-isä (lentävät noidan pyynnöstä maanemo Ilinta kotan suolle, ottavat vettä elämänpyörteestä ja roiskivat vettä kannuksen päälle, vrt. kotka-heimoon kuuluva noita, samojedikansojen alkuheimoja).

699. selkupit nostavat elävöitetyn kannuksen noidan kotaa lähimpänä olevaan puuhun.

700. nenetsit kutsuvat huutoa sanalla leu (vrt. selkupin ler=laulu).

701. unkarilaiset kutsuvat noitia nimin taltos (shamaani), tudos (tietäjä), javas (ennustaja) ja nezo (näkijä).

702. unkarilaiset kutsuvat kannusta nimellä dob.

703. unkarilaiset ennustavat kannuksen ja tammenterhojen avulla (dobolas, "kysyn sinulta kannus totuutta").

704. unkarilaiset säestävät noidan laulua huj-huj tai ujju-ju-huudoin (kahdeksan huudon toistoja).

705. hantit kutsuvat pyhänä pidettyä 5-kielistä soitinta nimellä naras-yukh (vrt. Naras-joki).

706. mansit huutavat laulujen välissä "kajajujin, kajajujin" (huudoilla siirrytään näkyvästä maailmasta laulun maailmaan).

707. mansien karhulaulut esitetään ensimmäisessä persoonassa (naaraskarhu kertoo elämäntarinaansa).

708. hantien soittimiin kuuluu sangultap eli soiva puu (veneenhahmoinen, koppa männystä, 5-6 poronjänteistä 
viritettyä kieltä, kielien kiinnittimet puusta tai linnunluusta).

709. hantit soittavat sangultappia polvilla (molemman käden sormilla).




710. hantit soittavat sangultappia haltijoita kutsuessaan ("eivät ymmärrä tavallista puhetta").

711. hantit esittävät haltijoiden lauluja kielisoittimen tai kannuksen säestyksellä (erikseen kutsulaulut ja 
haltijoiden omat laulut).

712. hantien kielisoittimiin kuuluu sangultap, shangur ja naresh-yuh.

713. hantit soittavat kielisoittimia karhupäivillä ja haltijoihin liittyvissä menoissa (soittimiin ei kosketa arkena).

714. hantien mukaan kielisoittimet voivat toteuttaa toiveita (vrt. soitettaessa ajateltuja).

715. hantinoidat käyttävät kannusta henkien herättämiseen ja kutsumiseen (uskotaan nukkuvan päivällä, nurinkurinen henkien maailma).

716. hantit laativat kannuksen kalvon hirven tai poron nahasta. 

717. hantit veistävät kannuksen kehyksen sukupyhäkössä kasvavasta männystä (halkaisija 40-60cm, 
kädensija y:n tai x:sän muotoinen).

718. hantit kiinnittävät kannukseen riipuksia, sormuksia, ketjuja ja kirjavia nauhoja (riipusten määrä kertoo noidan voimista).

719. hantit päällystävät kannuksen kapulan karhun tai poron korvanahalla (kapulaan voidaan kiinnittää helistimiä ja sormuksia).

720. hantit kuumentavat kannuksen kalvon ennen soiton aloittamista ("jotta henget ilahtuisivat äänen kuullessaan ja saapuisivat maan päälle kertomaan tahtonsa").

721. hantit ripustavat revenneen kannuksen kalvon puuhun (paikalle missä repesi).

722. hantinoidat ennustavat pyyntionnea kirveen, veitsen tai pyhän vakan avulla.

723. hantien soittimet ovat soittajien valmistamia (luo syvän yhteyden soittajan ja soittimen välille).

724. hantien soittimiin kuuluu 9-13 kielinen kurkea muistuttava soitin (soitetaan eläimistä ja ihmisistä kertovien laulujen ja tanssien taustalla).

725. hantit pitävät "soivaa kurkea" kannusta ja sangultappia vähäisempänä soittimina (vrt. nuorempana, naapurikansoilta omaksuttuna).

726. hantit säilyttävät soittimia haltija-aitoissa kankain peitettyinä (soitetaan pyhissä tilaisuuksissa, 
muulloin kajoaminen "vaarallista").

727. hantit kertovat pyhiä taruja päivän laskettua (päivänvalossa kertovalta "tippuu hiukset ja katoaa muisti").

728. hantien mukaan kannusta voivat soittaa miehet ja naiset (kielisoittimia vain miehet, jälkimmäisten myöhäisestä alkuperästä, tasa-arvoisen kantauralilaisuuden allensa polkenut arokansojen eriarvoisuus).

729. mansinaisten soittama tumran / vargan valmistetaan hirven tai poron sääriluusta ja luuhun kiinnitetystä jänteestä (soitetaan laittamalla kieli luuta vasten ja vetämällä jänteestä).

730. hantit aloittavat sadun sanoin imiyon-ikiyon (akka ja ukko) tai imiyon-ikiyon waoyon (akka ja ukko elävät yhdessä).

731. hantit kutsuvat miesnoitaa nimellä tsherty-ko.

732. hantit kutsuvat kannusta nimellä koip.

733. hantien karhupäivillä esittämiä lauluja jaetaan karhulauluihin (hantin voi-are, mansin ui-eryg), näyteltyihin lauluihin (hantin tangetep, mansin tulyglap) ja haltijoiden kutsu ja esittelylauluihin (mansin kaastan eeryg, 
pupyg eeryg).

734. mansien karhulaulut (ui-eryg) kertovat karhun taivaallisesta alkuperästä, karhun elämästä metsässä, metsästäjän saapumisesta ja karhun kaatamisesta. 

735. mansit esittävät karhulauluja karhupäivien ensimmäisenä päivänä.

736. mansien karhulaulut esitetään rivissä seisoen, sormista kiinni pitäen ja laulun tahdissa kumartaen 
(esittäjillä erityiset päähineet, käsineet ja puvut).

737. hantien kutsulaulut esitetään yksinlauluina karhulaulujen jälkeen (esittäjän kasvot peitetään osittain). 

738. hantien kutsulaulut kertovat tapahtumaan kutsutun haltijan suorittamista valmisteluista (pukeutuu, 
valjastaa porot), paikalle saapumisesta ja tekemisistä paikan päällä.

739. hantien näyteltyihin lauluihin kuuluu "kaksikasvoisen-metsänhengen-laulu", "kuolleiden elävöittämislaulu", "kehuskeleva metsästäjä ja nuori menkvi" ja "kolme metsästäjää ja Mis-nainen".




740. hantit esittävät näyteltyjä lauluja karhupäivien keskivaiheilla (lauluihin kuuluu elein ja tanssein esitettyjä vuoropuheluita, esittäjillä tuohinaamarit). 

741. mansit kutsuvat haltijoita pyhänä pidetyllä 5-kielisellä soittimella (alin kieli kutsuu "siivekkäitä-haltijoita-jotka-ovat-joka-paikassa", ylin kieli kutsuu "jalan-liikkuvia-haltijoita-jotka-ovat-joka-paikassa").

742. hantinoidan tärkeimmän apuhengen uskotaan elävän kannuksen kädensijan alla (kädensijaan kiedotaan kankaita ja riipuksia).

743. hantien soittimiin kuuluu 4-kielinen narkas-yukh (soitetaan noitien istunnoissa ja uhripäivillä).

744. hantit valmistavat narkas-yukhin kielet hirvenjänteistä (poikkipuut joihin kielet kiinnitetään teerenluista, ainekset=omia, alkuperä voi silti olla vieras).

745. udmurttien mukaan noidat voivat olla miehiä ja naisia (hengistä puolet naispuolisia, vrt. jälleensyntymisusko, vrt. noitasielun uudesti syntyminen).

746. udmurtit kutsuvat noitia nimin tuno (tietäjä), pellaskis (parantaja) ja vedon (loitsija).

747. hantilapset oppivat heimonsa pyhät tanssit karhupäivillä (tytöt naisilta, pojat miehiltä).

748. hantien naisten tanssit eroavat miesten tansseista (naisilla tarkemmat ja kevyemmät liikkeet ja käännökset).

749. hantien naisten tansseihin kuuluu taukoja ja rytmitettyä polkemista (yhdistettynä käsien ja ylävartalon liikkeisiin).

750. hantien naisten tanssit kertovat naisten elämästä, jokapäiväisistä askareista ja luonnon pyhyydestä.

751. hantinaiset esittävät karhupäivillä erityisen huivi-tanssin (ylävartalo huiviin verhottuna).

752. hantien karhupäivien lauluja jaetaan kertoviin lauluihin ja tanssien aikana esitettyihin lauluihin.

753. hantinaisten karhupäivillä käyttämään pukuun kuuluu siperianmännyn kuoresta valmistettu mekko, koivuntuohesta valmistettu esiliina (heimojen syntypuita), hopeisia koruja, helmin koristellut jalkineet ja 
lintujen kuvin kirjailtu huivi ja paita (tanssiessa huivi "pyörii ja pyörii").

754. hantien karhupäivien tanssijat astuvat suureen majaan "kevyin askelin" (liikkeitä verrataan karhuun).

755. hantinaiset tanssivat laulun säveltä tarkasti mukaillen (liikkeet "siroja ja pyöriviä").

756. hantinaiset laulavat tanssiessaan naisten ja lasten omia lauluja ("on kuin orava, nopea ja viisas liikkeissään").

757. hantit opettavat heimonsa pyhät tanssit karhupäivillä lapsenlapsille (lapsi toistaa isovanhemman sanat 
ja liikkeet, opetetaan helpotetussa muodossa).

758. hantit saavat tanssien ja tanssien aikana esitettyjen laulujen aiheet luonnosta ("ovelasti käännymme päät paljaina kuin kotkanpesät", "ovelasti käännymme selät taipuneina kuin lumisilla puilla").

759. hantinaisten tanssit ja tanssiessa käyttämät vaatteet ylistävät naisten hyveitä (viisaus, nokkeluus, kätevyys, taitavuus). 

760. hantinaiset pyrkivät tanssimaan "pienin askelin, pienellä alueella, pienin liikkein".

761. hantinaisten tansseja voidaan pitää henkilökohtaisina (jokaisella omat käsien liikkeet). 

762. hantinaiset toistavat tarkasti harjoittelemansa käsien liikkeet vartalon molemmilla puolilla (käsiä liikutetaan ensin ylöspäin pään tasalle, sitten alaspäin alaselän taakse).

763. hantinaisten tanssit kuvastavat esittäjänsä luonnetta (toinen sisaruksista toistaa emolta oppimansa liikkeet hitaammin, toinen nopeammin).

764. hantinaisten tansseihin kuuluu "kalastajanaisen-tanssi" ja "tuomenmarjoja-poimivan-naisen-tanssi".

765. hantien mukaan tanssijoiden liikkeet kuvastavat laulun sanojen tapahtumia (kädet ylhäällä=poimii marjoja, kävelee paikallaan=matkaa paikasta toiseen).

766. hantinaiset tanssivat "omassa tilassaan" tai "näkymättömän kumppanin kanssa" (karhupäivillä laillansa huiviin puetun karhun kanssa).

767. hantit pitävät tansseissa käytettyä suurikokoista huivia yhtenä naisen tunnuksista (yhdistetään naisten tanssien jatkumiseen ja pyhyyteen). 

768. mansitytöt perivät tansseja emoltaan ja emon emoilta.

769. mansinaisten tanssit monimutkaistuvat iän myötä (vrt. kehittyvät omien laulujen tapaan).




770. hantit kutsuvat miesnoitaa nimellä jolta qu.

771. hantinoidan tehtäviin kuuluu ennustaminen, pyyntionnen tiedusteleminen, parantaminen, henkien 
kanssa keskusteleminen, sairaiden sielujen takaisin noutaminen, tulevan tiedusteleminen, pyyntimatkojen 
suunnitteleminen ja tautien karkottaminen.

772. hantit kutsuvat tanssia nimellä jak.

773. hantien sajleti jak-tanssissa kuljetaan piirissä käsien liikkeet vasemmalle ja oikealle toistaen 
(tanssijoilla käsissään koivunoksa-kuvioin (nuw) koristellut kintaat, pidetään suojelevana tanssina).

774. hantit kutsuvat tanssin askelia ja tanssijoiden vaatteissa olevia koristeluja samalla sanalla 
(nuw=oksa).

775. hantit kutsuvat metsänhaltijoiden esittämiä lauluja nimellä mis ar (kuvaavat karhupäiville saapumista 
missä esittävät "onnea tuovan tanssinsa").

776. hantien haltijalaulut koostuvat esittelyistä ja tervehdyksistä, haltijan alueen ja elämän kuvaamisesta 
("tekevät samoja asioita kuin ihmisetkin"), kutsun saamisesta ("varis tuo tiedon"), matkaan valmistautumisesta, karhupäiville saapumisesta ja haltijan esittämästä tanssista ("pyörähtää kolmasti karhun edessä").

777. hantit kutsuvat karhupäivillä käytettyä majaa nimellä woj hot (pedon maja).

778. hantilaulujen sanat perustuvat toistojen ja vertauskuvien käyttöön (toistojen sanat puoliksi vanhaa, 
puoliksi uutta).

779. hantit jakavat karhupäivien lauluja vuodenajan mukaan (samana päivänä voidaan esittää vain yhden vuodenajan lauluja, tarkoittanee sanoissa kuvattua vuodenaikaa).

780. hantien laulut vievät kuulijan "matkalle pyhiin paikkoihin".

781. hantilaulut esittelevät tärkeisiin tapahtumiin saapuvia haltijoita (kutsulaulut, haltijoiden omat laulut).

782. hantit kutsuvat miesnoitaa nimellä tsirte-ho ja naisnoitaa nimellä tsirte-ne.

783. hantinoidan tehtäviin kuuluu terveyden, lapsien, vaurauden ja pyyntionnen pyytäminen heimolle.

784. hantien ylisen noitia jaetaan sen mukaan kuinka pitkälle yliseen pystyvät matkaamaan (Num-torumin majalle, majan kynnyksen taakse, pihapiirin rajalle).

785. hantien ylisen noitiin kuuluu miehiä ja naisia (naiset matkaavat naispuolisten henkien luokse, 
miehet miespuolisten).

786. hantinoita aloittaa istuntonsa ottamalla esiin kannuksen ja kutsumalla apuhenkiään (jokaisella 
hengellä oma kutsulaulu).

787. hantinoidat viestivät hengille "muinaisella kielellä" tai pillien avulla ("eivät kuuntele tavallista puhetta"). 

788. hantien mukaan henkiä ei voi käskeä ("auttavat jos haluavat").

789. hantinoidan istunnon valmisteluihin kuuluu kannuksen lämmittäminen tulen yllä, vahingollisten henkien karkottaminen kääpää polttamalla ja haltijoiden mielentilan tiedusteleminen "pyhää vakkaa" nostamalla.

790. hantinoita ei voi käyttää kykyjään oman perheensä hyödyksi (muuten henkien uskotaan hylkäävän, 
tarvittaessa kutsutaan toinen noita).

791. hantinoitien henkiä jaetaan voimakkaisiin suojelushenkiin ja suojelushenkien antamiin apuhenkiin (suojelushenki voi elää ylisessä, keskisessä tai alisessa).

792. hantien mukaan suojelushenki valitsee noidan, ohjaa noitaa polullaan ja ilmoittaa tehtävistä unissa 
(hengestä ei puhuta ääneen, oikeaa nimeä ei mainita ääneen).

793. hantinoidan apuhenget voivat olla eläin ja ihmishahmoisia (osa elää noidan kantamassa vakassa, 
kirjaviin vaatteisiin puettuja akkoja tai ukkoja).

794. hantien mukaan kannuksen henki elää kahvassa tai kehyksen sisäpuolelle sidotussa kankaassa 
(hengelle uhrataan ennen kannuksen käyttämistä, pidetään yhtenä noidan apuhengistä).

795. hantinoidilla on oma sävel jokaiselle apuhengelle (saadaan vuosien varrella, nuoret noidat voivat 
kutsua henkiään sanoin). 

796. hantien mukaan apuhengen saapuminen riippuu kutsupaikan ja hengen asuinpaikan välisestä etäisyydestä (vrt. yksityiskohtaiset asuinpaikkojen kuvaukset).

797. hantien mukaan vanhat noidat puhuvat hengille "muinaisella kielellä jota muut eivät ymmärrä" 
(nuoremmat pilleillä viheltäen).

798. hantien lauluja jaetaan ensimmäisessä persoonassa esitettyihin (haltijalaulut, karhulaulut) ja kolmannessa persoonassa esitettyihin (kertojan äänellä lauletut).

799. hantit astuvat karhupäivien suureen majaan "metsänhengen-neidon-kolmin-pitkin-askelin, metsänhengen-neidon-nelin-pitkin-askelin" (karhun / haltijoiden liikkeitä jäljitellen).




800. hantit kuvailevat karhupäivillä käytettyä suurta majaa sanoin "seitsemän-orsinen, kuusi-orsinen maja, 
kuin päivä seitsemästi kiertää polkunsa, kuin päivä kuudesti kiertää polkunsa, lehtikuusinen-ovi, kuusinen-ovi, muinaisen miehen pojan laatima, pienten poikien meluisaksi majaksi, pienten tyttöjen iloiseksi majaksi" 
(vrt. päivän liikkeen mukaan rakentaminen).

801. hantien mukaan 5-kielisen "soivan puun" alin kieli kutsuu alisen haltijoita ja ylin kieli ylisen haltijoita 
(entä kolme keskimmäistä, keskisen haltijoitako).

802. hantien tansseihin kuuluu "vesikalan-onnen-tanssi" ja "villipedon-onnen-tanssi" (miesten tansseja).

803. hantit kuvailevat rukousuhria sanoin "minun pehmeä soopelin-kokoinen rukoukseni, minun pehmeä karvaisen-eläimen-kokoinen rukoukseni" (uhratut nahat sidotaan seitsemän tukkuihin).

804. hantit pitävät elämää lauluna ja kertomuksena (huonoa onnea toivottaessa sanotaan "loppukoon laulusi, sammukoon kertomuksesi").

805. hantien soittimiin kuuluu karhupäivillä soitettu haapapuun juuresta laadittu kielisoitin (veistetään uivan hanhen hahmoiseksi).

806. hantien tansseihin kuuluu jalan polkemista ja paikallaan pyörimistä.

807. "karhu ja orava elivät yhdessä, karhu kutsui oravaa sisarekseen, orava kutsui karhua veljekseen, sisarukset elivät sovussa, yhteisiä ruokia syöden, yhteisessä pesässä nukkuen, eräänä iltana kaikki muuttui, sisarukset istuivat puron rannalla, karhu pyysi purosta kaloja, istuessaan rannalla, kaloja syöden, karhu sanoi oravalle, elämme sovussa vaikka emme sovi yhteen, olet pienempi etkä osaa kalastaa, joskus hölmöilet ja teet asioita väärin, orava alkoi väittää vastaan, luetellen kaikki asiat joita osaa tehdä, he alkoivat kiistellä, kiistan lopuksi orava sanoi, turhaan kiistelemme, keksitään joku asia josta näemme kumpi on viisaampi, vaikka mistä suunnasta päivä nousee, karhu osoitti päivännousun suuntaan, orava osoitti vastakkaiseen, kuunnousun suuntaan, kumpi oli oikeassa, sisarukset päättivät valvoa yön yli, jotta näkisivät oikean suunnan, karhu istuutui päivännousua kohti, orava istuutui kuunnousua kohti, siinä he istuivat ja odottivat, tuli pimeä, tuli hiljaista, pikkulinnut lopettivat laulunsa, orava alkoi kiusata karhua, väittäen että päivä nousee tämän selän takana, karhu ihmetteli oravan hölmöilyä, kuu alkoi nousta oravan puolelta metsää, yö oli pilvetön, kuu valaisi metsän, orava tokaisi, katso karhu, päivä nousee aivan kuten sanoin, karhu kääntyi ympäri, näytti ihan siltä kuin päivä nousisi, karhu suuttui ja yritti ottaa oravan kiinni, orava riistäytyi vapaaksi karhun suurista käpälistä, karhun kynnet viilsivät oravan selkään viisi viirua.. siitä päivästä lähtien karhu ja orava ovat pysyneet kaukana toisistaan, eivätkä ole enää ystäviä" (hantien eläinsatuja, oravalla tarkoitetaan viiruselkäistä maaoravaa).

808. komit kutsuvat noitia nimin todis (todni=tietää) ja tun (tunawni=ennustaa).

809. kominoidan apuvälineisiin kuuluu mukana kannettu pieni keppi (vrt. kannuksen kapula).

810. nenetsinoidan kannuksella säestettyyn sienimatkaan kuuluu yhdellä jalalla seisominen ja maan koskettaminen sanoin "olemme yhdellä jalalla seisovia kärpässieniä, ja sinä, Vanha-maan-nainen, tule meihin tulen äänessä" (sienten hahmossa matkaaminen, Maan emon kutsuminen, tulen äänen kuunteleminen).

811. nenetsinoitien uskotaan saavan sienimatkoillaan tietoa tulevasta (vrt. mennyttä, nykyistä ja koskaan tapahtumatonta sekoittavat unet, jälkimmäinen=tulevaa).

812. nenetsien mukaan vahvimmat noidat "eivät tarvitse sieniä henkien luokse matkatakseen" (matkaavat 
laulun ja soiton voimalla).

813. nganasanit kutsuvat noidan apulaista nimellä tuoptusy.

814. nganasaninoidan apulaisen tehtäviin kuuluu noidan apuhenkien kutsuminen (vanhempi noita alkaa 
laulaa vasta hengen saapuessa, hengen omaa laulua laulaen).

815. nganasanit kutsuvat noidan apuhenkeä nimellä dyamada.

816. nganasaneilla on jokaiselle apuhengelle oma laulunsa (lyhyitä 1-3 säkeisiä, esitetään henkien ilmestyessä).

817. nganasanien henkilaulut esitetään "helein ja laskevin sävelin" (kannusta eri tahtiin lyöden, jokainen laulu erilainen, kuten hengetkin).

818. nganasaninoitien tärkeimpiin suojelushenkiin kuuluu 8-jalkainen suurisarvinen villipeura Hotare bia tanu (yhdistetään taivaalliseen peuraan).

819. nganasanien mukaan noidilla on 14 tärkeää suojelushenkeä (noidilla yhteensä, vai yhdellä noidalla, 
jos yhteensä voi viitata sukujen määrään).

820. nganasaninoitien apuhenget voivat olla sokeita, kuuroja tai mykkiä (noitien itsensä tavoin, yhden aistin menettäminen vahvistaa muita).

821. hantinoidat voivat parantaa oman perheensä jäseniä (henkien apua ei voi pyytää omalle perheelle, 
tavallinen parantaminen ja henkien avun pyytäminen).

822. hantit pitävät eläimille ja linnuille puhumista tärkeänä noidan taitona (kertovat asioita, kuljettavat viestejä,
aistivat monia asioita ihmisiä paremmin).

823. hantinoitien henkiä jaetaan vahvoihin suojelushenkiin ja heikompiin apuhenkiin (jokaisella suojelushenki 
ja yksi tai useampia apuhenkiä). 

824. hantinoidat eivät käske apuhenkiään (auttavat halutessaan).

825. mansinoidat (najt) ennustavat pimeässä majassa (turman kol) kannuksen (kojpen), kirveen (sarape), 
veitsen (kasaj) tai kiven (asin) avulla.

826. mansit kutsuvat noitien ja vahvimpien haltijoiden välissä olevia henkiä nimellä kusaj (välittävät haltijoiden tahtoa noidalle).

827. mansinoidat pyytävät haltijoilta onnea, suojelusta ja terveyttä.

828. mansinoidilla on jokaiselle haltijalle oma sävelensä (soitetaan 5-kielisellä sankueltapilla, eriy sob=laulun aihe, kai sob=pyynnön aihe).

829. selkuppinoita kiinnittää pukuunsa ja päähineeseensä lettejä (kosy) ja hapsuja (uskotaan kuvaavan noidan henkimatkoilla kulkemia paikkoja ja näiden välisiä etäisyyksiä).




830. saamelaiset valmistavat kannuksia petäjästä (42x36x10cm).

831. saamelaiset maalaavat kannuksen kalvon kuviot punaisella lepänkuorinesteellä (jaetaan viivalla kahteen puoliskoon, kalvo kovetetusta poronnahasta).

832. saamelaisen kannuksen kuvioihin kuuluu viiden ylisen haltijan kuvat (rivissä viivan yläpuolella), tähtien kuvia (ylisen haltijoiden yläpuolella), peuran kuva, kolme päivän kuvaa (päivän liike), ylempää ja alempaa puoliskoa yhdistävät päivänsäteet (joista neljä osuu ihmishahmoihin, vrt. päivänsäteissä matkaavat henkisielut), viivan alapuolella sijaitseva jabme aimo (kuolleiden maa, oikeassa alakulmassa), vasemmassa alakulmassa elävät 
akka-haltijat (Sarakka, Juksakka, Saelgeaedne) ja t-kuvio jonka ympärille maalattu kaksi ihmishahmoa, kaksi eläinhahmoa ja kolme ympyrää. 

833. hantit kutsuvat noitien istuntoja nimellä elta (vrt. ilta).

834. hantit kutsuvat sairaiden sieluja pelastavia noitia nimin isyl´ta-ku (ku=mies) ja isyl´ta-ni (ni=nainen). 

835. hantit kutsuvat unista ennustavia naisnoitia nimellä ulom-verta-ni (erikoistuvat parantamiseen).

836. hantit kutsuvat pyhiä lauluja esittäviä miehiä nimellä arekhta-ku.

837. hantit kutsuvat kärpässienten avulla saavutettua tilaa sanoilla pokhno piglo.

838. hantinoita voi pyytää apua Pokhn-imiltä (kärpässienten-emolta).

839. hantien taruissa Pokhn-imi "kerää kärpässieniä, kuivattaa sienet päivänvalossa ja pilkkoo kuivatut sienet pieniksi paloiksi" (kostutetaan veteen ennen syömistä, vrt. sienien synnyn tunteminen).

840. hantit kutsuvat sienilauluja nimellä pokhn kary.

841. hantien mukaan Pokhn-imi elää kärpässienten valkoisissa pilkuissa (uskotaan saavan aikaan pyörrytyksen 
ja sekoilun tunteet).

842. hantit käyttävät kärpässieniä nuorten noitien koettelemiseen ("alavirtaan" johtava matka tarkoittaa kuolemaa, "ylävirtaan" johtava noidaksi alkamista, kuulostaa rajulta alulta, sieninoitien tavat=eivät edusta kaikkien noitien tapoja).

843. hantien mukaan Pokhn-imi tarjoaa "elämää tai kuolemaa antavan juoman" (ensimmäinen laadittu kolmen, viiden ja seitsemän sienen perheistä, jälkimmäinen kahden, neljän ja kuuden, jälkimmäisiä syönyt "tekee itsemurhan tai hukkuu", ts. sienet kerätään parittomina kasvavista).

844. hantit eivät kerää yksinään kasvavia kärpässieniä (pidetään alisen henkien (kyn lunkh) ruokana, 
myöskään yksinään kasvavia marjoja ei oteta).

845. hantien soittimiin kuuluu pananiukh-niminen kielisoitin.

846. hantit opettelevat soittamaan menemällä metsään 12 päiväksi (metsässä opetellaan "maan sointuja"
ja palataan takaisin "soittajana").

847. hantit ennustavat heittämällä nahalla päällystettyä olkaluuta (luupuoli, nahkapuoli) ja lyömällä puukkoa puuhun (kuoren halkeileminen).

848. hantit kutsuvat kokenutta ylisen noitaa nimellä siarty kho ("seitsenpäinen-noita").

849. hantien ylisen noidan varusteisiin kuuluu 7-osainen kannus ja seitsemän pukua (pukua vaihdetaan sen mukaan kehen henkeen otetaan yhteyttä, vrt. pukujen pitäminen myöhäisenä perinteenä, vrt. alasti istuvat inuiitit).

850. hantien mukaan ylisen ylimpään kerrokseen noussut noita ei voi palata enää tavalliseen elämään 
(viettää noitana lopun ikänsä ja tuonilmaisessa eletyn toisen ikänsä, vrt. kerrosten pitäminen noidan 
henkisten kykyjen / kasvun pylväinä).

851. hantinoidat viettävät metsässä pitkiä aikoja (näkyjä ja unia odottaen).

852. hantit kutsuvat pyhien laulujen esittäjiä nimin arekhta-ko ja monteh-ko.

853. hantien kisoihin kuuluu korotetun nuoran yli hyppiminen, rekien yli hyppiminen ja poronnahasta punottujen suopunkien (arkan) heittäminen rekien ajamiseen käytettyihin pitkiin sauvoihin.

854. hantit kutsuvat kannuksen säestyksellä laulavaa noitaa nimellä chirta-ko (jokaisella omat laulunsa, 
vrt. apuhenkensä).

855. hantit käyttävät kärpässieniä uhripäivillä ennustamiseen (suoritetaan ennen ja jälkeen tapahtuman, 
sienet kerätään edellisenä kesänä, "seitsemän kärpässientä").

856. hantit keräävät ennustamiseen nuoria kärpässieniä ("vanhat sienet valehtelevat").

857. hantit kutsuvat sienilauluja nimellä panx arey (jokainen laulu erilainen, "sieni antaa sanat").

858. hantit esittävät pyhiä lauluja kielisoitinten säestyksellä (narkas-yukh, panan yukh, yukh=puu).

859. hantit pitävät kielisoitinta nuoren miesnoidan soittimena (vaihtaa kannukseen (buben) saadessaan nimen 
chirta-ko).




860. hantit kutsuvat pyhien tarujen esittäjiä nimellä multeh-ko (tuntevat oikeat sanat ja tavat, 
voivat toimia uhrimenojen ja rukousten vetäjinä).

861. hantikertojat osaavat ennustaa, parantaa ja puhua haltijoille (kertomiseen erikoistuneita noitia).

862. hantit kutsuvat kokenutta kannusta käyttävää noitaa nimellä chirta-ko ("tietää henkien luokse johtavat sanat, tuntee henkien luokse johtavat polut", sanat=polut).

863. hantien mukaan kannuksen lyöminen kuljettaa noidan laulamat sanat haltijoille.

864. hantit kutsuvat sieninoitaa nimellä pankal-ko (juo vettä jossa pidetty kärpässieniä, saa vedestä enneunia).

865. mansien tansseihin kuuluu karhupäivillä esitetty tiukutanssi (esittäjällä ranteissaan pieniä tiukuja, 
ravistaa tiukuja laulun lopussa).

866. mansit kutsuvat noitaa nimin nah ja nait (vrt. nai-nen).

867. mansinoidan tehtäviin kuuluu ennustaminen, parantaminen, uhrimenoihin osallistuminen ja pyyntionnen tiedusteleminen.

868. mansit kutsuvat polvella soitettua kielisoitinta nimellä nyrne jiv (soitetaan jousella, jiv=puu).

869. udmurttien lauluja (gur, sävel) jaetaan morsiamen ja sulhasen suvun lauluihin (shyuan gur, börysh gur), hyvästelylauluihin (lecrut gur) ja uhripäivillä esitettyihin rukouslauluihin (vösh nerge gur, Omga-vyl suvulla 
15-44 säveltä).

870. mordvalaiset kutsuvat yhteisrukouksia nimellä ozks (vel ozks=kylä rukous, vrt. veli).

871. mordvalaisten tanssit koostuvat "siroista liikkeistä" (pieni liike, suuri voima).

872. mordvalaiset kutsuvat rukousten vetäjiä nimin ozks-atya (rukous-ukko) ja ozks-baba (rukous-akka).

873. mordvalaisiin soittimiin kuuluu torama-torvi (ääntä pidetään suojelevana, käytetään vahingollisten 
henkien karkottamiseen).

874. mordvalaiset säestävät rukouslauluja vanhanmallisin säkkipillein (ozks puvama, valmistettu uhrieläinten rakoista ja sarvista).

875. marisoittajat kiipeävät puihin "ollakseen lähempänä henkiä" (joille soittavat, vrt. omituinen ihmisille soittaminen).

876. mordvalaiset nostavat soittajat ilmaan tai korokkeelle (vrt. lähemmäs ylisen henkiä).

877. mordvalaisten lauluja jaetaan puiden ja vesistöjen lauluihin.

878. mordvalaisten lauluja jaetaan haltijoiden elämästä kertoviin ja tansseja säestäviin.

879. komien lauluissa linnut johdattavat juonta häitä tai kuolemaa kohti (kenties alkuperäisiä kertojia).

880. unkarilaiset kutsuvat noitia nimin boszorkanyok (noita), babak (kätilö), bübajosok (tietäjä), 
javasok (rohdoilla parantava nainen) ja kuruzslok (parantaja). 

881. komit kutsuvat parantavia noitia sielujen etsijiksi ja suojelijoiksi (nim vidzys, vrt. nimisielu).

882. udmurtit käyttävät kisoja sukujen välisten kiistojen sovittelemiseen.

883. mansinoitien tehtäviin kuuluu pyhien aittojen ja rekien hoitaminen, yhteisuhrien vetäminen, 
haltijoille osoitettujen pyyntöjen laulaminen, haltijoiden kuvien syöttäminen, tautien syiden selvittäminen 
ja parantaminen, ennustaminen ja pyyntionnen tiedusteleminen (vahvimmat noidat pystyvät tekemään kaikkia, useimmat vain yhtä tehtävää).

884. mansien kielisoittimiin kuuluu sangultap ja shangur (veistetään männystä, käytetään haltijoiden kutsumiseen).

885. mansien kielisoittimiin kuuluu naresh-yuh eli soiva-puu (uskotaan omaavan taikavoimia ja pystyvän toteuttamaan toivomuksia).

886. mansit veistävät sangultapin veneen hahmoiseksi (pidetään kannuksen tavoin kulkuvälineenä henkien maailmaan, vrt. linnunhahmoiset soittimet).

887. mansien mukaan haltijat ymmärtävät vain kannuksen tai kielisoittimen säestyksellä esitettyjä lauluja (jokaisella oma sävelensä).

888. hantinoitien päähineisiin kuuluu kirjava nokkaa muistuttava lakki.

889. hantit voivat valmistaa kannuksen kalvon koirannahasta (harvinaista, vrt. oman koiran nahasta laaditut vaatteet, vrt. koiran pitäminen alisen eläimenä).




890. hantit valmistavat kannuksen kalvon venyttämällä kehyksen päälle hirven tai peuran nahan, 
ompelemalla nahan reunat ja antamalla kalvon kuivua kireäksi. 

891. hantit veistävät kannuksen kehyksen (40-60cm) sukupyhäkössä kasvavasta siperianmännystä 
(kehykseen ripustetaan helistimiä, sormuksia, ketjuja ja värikkäitä nauhoja).

892. hantit pitävät kannuksen ääntä "haltijoita miellyttävänä".

893. hantit käyttävät karhupäivien menoihin erityistä tanssimajaa (vrt. suuri maja, alkujaan jokaisella heimolla omat päivänsä, "varisten päivät", "repojen päivät").

894. hantit esittävät haltijoiden kutsulaulut ulkona (vrt. kodassa laulaminen).

895. hantit pitävät kannusta miesten ja naisten soittimena (kielisoittimia vain miesten).

896. udmurtit säestävät kyläpyhäköissä (byddzym kuala) järjestettyjä yhteisrukouksia kielisoittimilla 
(soittajana tuno eli tietäjä).

897. marit kutsuvat parantavaa noitaa (yuzo) alkuvoimaa tarkoittavan yu-sanan mukaan (uskotaan virtaavan ihmisissä elämän polun (ilysh korno) ajan).

898. marinoidat saavat tiedon yu-voimasta unissa.

899. marien mukaan yu-voimaan liittyy suvun sisällä periytyvää tietoa. 

900. marit sanovat yu-voimasta "yumo dech yu patyr" (yu on jumalia voimakkaampaa, eli vanhempaa).

901. vepsäläiset kutsuvat noitia nimin noid ja tedai.

902. vepsäläisnoidan tehtäviin kuuluu kadonneiden etsiminen, parantaminen, ennustaminen ja lemmen nostattaminen.

903. vepsäläiset noidat käyttävät taioissaan "neljää kymmentä kiveä".

904. udmurttien taruissa noidat ottavat mittaa toisistaan kysymyksiä esittämällä (toistensa nimistä ja unista 
udellen, tietojen mittaamista).

905. udmurtit kutsuvat haltijoille osoitettuja rukouslauluja nimellä kuris´kons.

906. udmurttien rukouslauluissa käytetään haltijoita miellyttäviä puhtaita sanoja (shuit-ebit (lämmin-pehmeä), shudisa-serekjasa (leikkii-nauraa), sarni-azves (kulta-hopea)).

907. udmurtit kutsuvat rukouslaulujen esittäjiä nimellä kuris´kis.

908. udmurtit pitävät rukouslauluja elävinä olentoina (sanat muuttuvat joka esityskerralla).

909. udmurttien rukouslauluissa kuvaillaan haltijoilta toivottua "hyvää elämää".

910. nenetsien taruissa ihmiset, porot ja reet muuttuvat kiviksi (pidetään tarujen vanhempina osuuksina
joille löytyy vastineet saamelaisten taruista).

911. nenetsien laulut kertovat sukujen välisistä kahnauksista, kostoretkistä, metsästysretkistä, poronhoidosta, puolison etsinnästä, erikoisista perhesuhteista ja nukkejen kanssa elävistä orpotytöistä.

912. nenetsit kutsuvat henkeä tervehtivää laulua nimellä khekh tevrampada.

913. nenetsinoidat valvovat apulaisensa laulua (ei saa laulaa vanhemman noidan edellä, ei saa tehdä virheitä 
toistossaan).

914. nenetsien omat laulut (yabe syo) esitetään kuuden tavun säkeinä (laulun pituus vaihtelee parista säkeestä 
40 säkeeseen).

915. nenetsit eivät esitä toisen omaa laulua laulun omistajan tai tämän perheen läsnäollessa (laulujen 
henkilökohtaisesta luonteesta, osa ihmistä).

916. nenetsien lauluihin kuuluu eläinsukujen omat laulut (tyulise syo=viklon laulu, khalev syo=kajavan laulu, 
vrt. vastaavat joiut).

917. nenetsien lauluissa kuvaillaan samojedejä edeltäneitä kantauralilaisia heimoja (maanalaisissa majoissa eläneet lempeät sikhirtyo-ihmiset ja tuoheen pukeutuneet kookkaat lumimiehet tungut).

918. nenetsien tungu-lauluihin kuuluu tungokana ilevy ne syo (tungun kanssa eläneen naisen laulu, 
kertoo kansojen sekoittumisesta).




919. nenetsit kutsuvat sikhirtyo-väen lauluja nimellä sikhirtyan syo.

920. nenetsien mukaan sikhirtyo-väen laulut vaikuttavat säähän (uskotaan muuttavan poudan myrskyksi 
ja myrskyn poudaksi).

921. mansit kertovat taruja (mojtyt) vuoden pimeään aikaan (marraskuusta maaliskuun puoliväliin, 
vrt. päivän poissa ollessa).

922. mansit kertovat taruja "korpin aikaan" (lopetetaan korpin lähtiessä pesimään, kesällä kertovalta 
"sotkee korppi pään").

923. mansit palkitsevat hyvän kertojan "illan parhailla lihanpalasilla" (lihapalkkion saaneen odotetaan kertovan "seitsemän tarua").

924. mansit arvostavat hyviä kertojia (sana kertojan saapumisesta leviää, kuulemaan keräännytään suurin joukoin).

925. mansit osallistuvat tarujen kertomiseen huutamalla tyj (juuri niin) tai jomas tiste (juuri niin hänen 
pitikin tehdä, ts. hyväksymällä tai paheksumalla henkilöiden tekoja).

926. mansit eivät esitä pyhiä taruja sukuun kuulumattomien läsnäollessa (vrt. eri heimosta tulleet naiset, 
vrt. tyttöjen pitäminen naisen heimoon kuuluvina).

927. mansien pyhien tarujen kertomiseen kuuluu paikan varaaminen kunniavieraille (kertojan edessä 
istuvat vanhimmat miehet), tulen laatiminen kertojan avustajan toimesta, kuivatun koivunkäävän sytyttäminen kulhoon majan etunurkkaan (valmistelut suoritetaan hiljaisuudessa), ensimmäisen tarun 
("maan synty") aloittaminen (naiset saavat kuulla tarusta vain puolet, vrt. oman heimonsa osuuden), naisten 
ja tyttöjen poistuminen majan ulkopuolelle ("menemme ulos"), kuuntelun jatkaminen majan ulkopuolella ("mitenköhän mahtaa jatkua"), hiljaisuuden noudattaminen kerronnan aikana, asennon vaihtaminen tarun pitkittyessä (kuulijat seuraavat kertojan esimerkkiä) ja kertomisen päättäminen tulen mukaan (annetaan hiipua kunnes ollaan kuun valossa).

928. mansien pyhät tarut kertovat maailman synnystä, eläin ja kasvisukujen synnystä, ihmissukujen synnystä, sukujen perustajien matkoista ja teoista ja sukujen käyttäytymistä ohjaavista säännöistä.

929. mansien suulliseen perinteeseen kuuluu opettavaiset lastentarinat (esitetään kysymysten ja vastausten muodossa, tärkeimpiä sanoja toistetaan useaan kertaan).

930. nenetsien suullista perinnettä jaetaan haltijoista ja maailman synnystä kertoviin pyhiin taruihin (khebidya lakhanako), satuina pidettyihin taruihin (vadako), kertomalauluihin (syudbats, yarabts, khynabts), runolauluihin (syo), omiin lauluihin (yabe syo), hupilauluihin (yorota syo), emojen sepittämiin lauluihin (lapsen oma laulu, nyukubts), lasten lauluihin (vekolabts), lasten satuihin (natseky lakhanako), noitalauluihin (sambdabts), vertauskuvallisiin taruihin (va´al), seikkailutaruihin (ile´mya), arvoituksiin (khobtso), kerrottuihin uniin 
(yudero´ma) ja pahasta silmästä kertoviin taruihin (taler´ema, sev taler´ema).

931. nenetsien pyhiin taruihin kuuluu Yav-mal ilemya (Yav-malin seikkailut), Yav-mal syudbi pirdalemya 
(kuinka Yav-mal voitti jättiläiset) ja Sidntet-khavota-pukhutya (kahdeksan-korvainen-akka).

932. nenetsinoidan apuhenkien kerrotaan saapuvan 7-siipisen linnun matkassa (vrt. apuhenkiä suovat 
voimakkaat suojelushenget).

933. nenetsinoitien suojelushenkiin kuuluu 7-sarvinen-pyhä-poro (kutsutaan avuksi vaativiin tehtäviin).

934. udmurttien sukulaulujen uskotaan muuttuneen kevätpäivillä esitetyiksi akashka-lauluiksi 
(jokaisella kylällä oma laulunsa jota esitetään vain sukulaisten kesken, vieraiden ei anneta kuulla lauluja, 
vrt. sukujärjestelmän romahtaminen, sukukylien muuttaminen verokyliksi).

935. komit kutsuvat urhoista ja jättiläisistä kertovia taruja nimellä mojd.

936. komit kutsuvat lauluja nimellä vist.

937. komien mojd-tarujen henkilöihin kuuluu urho Yirkap, Yag mort, Kört ajka, Yurka, Shipicha, jättiläinen Pera, Kirjan-varjan ja Pedör kirön.

938. komien kuuluisimman noidan Joman uskotaan palvelleen Jeniä ja Omolia (luojahenget, miespuolinen ilma 
ja naispuolinen vesi).

939. komien puhallinsoittimiin kuuluu chipsan ja pylyan.

940. komien kielisoittimiin kuuluu sigudek.

941. mordvalaiset käyttävät helistimiä vahingollisten henkien karkottamiseen.

942. nenetsinoidat varustavat apuhenkiään pienin jousin, nuolin, kirvein ja veitsin (vanhan noidan reessä seitsemän hengen kuvat).

943. nenetsit kutsuvat aliseen suuntautuvaa istuntoa nimellä yanangy (vrt. ya=ja=maa, henkien kutsujana 
"musta-yö-noita").

944. hantien mukaan haltijat kuulevat vain laulettuja sanoja (eivät kuuntele puhetta, lausuttujen rukousten myöhäisestä alkuperästä).

945. hantit esittävät haltijoiden lauluja päivän laskettua (henkien maassa aamu).

946. hantinaisen (28v.) oma laulu kertoo kymmenestä sarvekkaasta porostaan ja kahdesta pitkähiuksisesta tyttärestään (laulussa 10 säettä, sävel opittu emon emolta).

947. hantinaisen (48v.) oma laulu kertoo naisen piirteistä (vahva-kätinen-nainen), kahdesta väkevästä pojastaan, kylmästä talviyöstä jolloin tapahtui jotain tärkeää ja isäksi kutsumastaan metsänhaltijasta (laulussa 29 säettä, 
20 enemmän kuin 20 vuotta nuoremmalla naisella).

948. hantit lopettavat oman laulun sanoihin yo yo wsyo (siinä on loppu) tai e kento kentoki (siinä kaikki, 
voidaan lausua myös säkeistöjen välillä).

949. hantinaisen oma laulu (23 säettä) kertoo laulajan sisarista (kolme sisarusta) ja elämästään "Kila-joen hyvällä puolella".

950. hantinaisen oma laulu (11 säettä) kertoo siitä kuinka "nuorempi vävynsä ei suostunut rakentamaan naiselle majaa, kuinka keskimmäinen vävynsä suostui rakentamaan majan, missä nyt istuu yksin".




951. marit kutsuvat tarua nimellä jomak (jomakam koltem=kertoa taru).

952. marit kutsuvat ääntä nimellä juk.

953. marit kutsuvat puhumista sanalla kalasem (kagkarlem=huutaa, kutsua, vrt. kaakkuri).

954. marit kutsuvat rukoilemista sanalla kumalam (kumaltas=rukousmenot, vrt. kumartaa).

955. marit kutsuvat uhraamista sanalla goklem (vrt. Kokemäki).

956. marit kutsuvat tanssimista sanalla kustem.

957. marit kutsuvat sanomista ja kutsumista sanalla manam (vrt. manata).

958. marit kutsuvat kisailemista sanalla modam (moda=leikki, peli).

959. marit kutsuvat laulamista sanalla murem (vrt. murista, murjaista).

960. marit kutsuvat puhumista ja sanomista sanalla ojlem (ojlasem=puhua).

961. marit kutsuvat laulamista ja sirkuttamista sanalla sajragem (laulu=linnuilta opittu asia, vrt. Sairanen).

962. marit kutsuvat soittamista sanalla soktem.

963. marit kutsuvat viheltämistä sanalla giiskem.

964. marien soittimiin kuuluu kannel (kusle), ruokopilli, säkkipilli ja tuohitorvi.

965. marinoidat tekevät matkoja "veden alla elävien laulavien ja tanssivien henkien luokse" (saavat hengiltä 
"kalaa" ja "kaunistavia ja parantavia voimia", vrt. miesnoita ja naisnoita).

966. marinoidat matkaavat henkien maailmassa "silmät kiinni, haltijoita ajatellen" (vasemman silmän avaamalla voi nähdä haltijat, mistä eivät pidä).

967. marinoitien mukaan henkien maassa "vuodet tuntuvat päiviltä".

968. marit pitävät käsien yhteen lyömistä taikaa vahvistavana tekona.

969. marit kutsuvat kannusta nimellä tumyr.

970. udmurtit kutsuvat kannusta nimellä dymbyr.

971. udmurtit kutsuvat noidan vaatteisiin ripustettuja tiukuja nimellä chingyli. 

972. udmurtit kutsuvat sateen emoa (Invu mumy) suojelushenkenään pitävän noidan laulua nimellä 
invu utchan gur (taivaallisen veden etsinnän sävel, in=taivas, vu=vesi, sade=taivaallinen vesi).

973. udmurttien soittimiin kuuluu kannelta muistuttava krezh (kahden kokoisia, pienempää soitetaan 
rukousten ja tanssien aikaan, suurempaa (bajym krezh) bulda-pyhien aikaan).

974. udmurttien lauluja jaetaan krezeihin (lauluja joissa kerrottuja osuuksia, sanat keksitään laulettaessa) 
ja madeihin (mad´on, juonellisia kertomalauluja).

975. udmurtit esittävät pyhiä lauluja vain talvisin (vozhodyr, muutoksen aika).

976. udmurttien pyhät laulut esitetään vuoropuheluina. 

977. udmurttien pyhät laulut kertovat maailman luomisesta, alkuhengistä ja tarunomaisista eläimistä 
("sadetta juova taivaallinen härkä").

978. udmurtit kertovat erityisiä arvoituksia (vozho mad) talvi-vozhon aikaan (joulukuun lopusta tammikuun alkuun, pidetään tavallisia arvoituksia voimakkaampina).

979. udmurtit kutsuvat veden hyvästelyyn käytettyä säveltä nimellä vu kel´an (krezimäinen sävel jossa kaksi vuorottelevaa sävelkulkua).




980. komien taruja kutsutaan nimin nurankyv (juonellinen taru) ja moidigmoz nurem (laulettu nurankyv).

981. hantit kutsuvat laulettuja taruja nimin mos ar ja arang mos (voidaan esittää myös kertoen).

982. sanalla moit tarkoitetaan arvaamista, ratkaisemista, loihtimista ja puhumista (udmurtin mad, komin moid, hantin mos, vrt. mos-heimo, alkuheimot=nykyisiä kansallisuuksia vanhempia).

983. udmurtit soittavat noidan (tuno) suojelushengen säveltä noidan jättäessä voimiaan apulaiselleen 
(toisen tiedon mukaan säveltä vihelletään, viheltäminen=soittamista vanhempaa). 

984. udmurttinoita puhuttelee suojelushenkeään uhripaikkaa valitessaan, uhrieläintä valitessaan ja ennustaessaan (hengen suostumuksen pyytäminen, elämän ottaminen=yksinkertaista vain elämän pyhyyden unohtaneille).

985. udmurttinoidan tehtäviin kuuluu yhteyden ottaminen yliseen ja aliseen, ennustaminen (tunymy), 
neuvojen antaminen, parantaminen, uhrien ajankohdan selvittäminen ja uhrimenojen vetäjien (vosyas) valitseminen (saatujen enteiden mukaan).

986. udmurttien mukaan noidan kyvyt voivat periytyä sukulaisille tai yhdelle apulaisista.

987. udmurttien soittimiin kuuluu savesta muokattu hanhenhahmoinen pilli (shulan), pieni kantele (krez), 
suuri kantele (bydzhym-krez, soitetaan rukouslaulujen aikaan) ja säkkipilli (surnay, shuvyr, bys).

988. hantien kielisoittimiin kuuluu panan-yuh ja arehta-khuh (yuh=puu, soitetaan parannettaessa
ja henkiä kutsuttaessa).

989. udmurttisoittajien kykyihin kuuluu ennustaminen, taikominen ja vahingollisten henkien karkottaminen
(soittamiseen erikoistuneita noitia).

990. komien todi-noidat hakevat voimaa veden alla kasvavista heinistä ("joita vartioi pöllö", veden alisen
pitäminen henkien maana, vrt. maan alisen).

991. kominoita kerää taikoihin koivunlehviä, katajanhavuja, sivujoen suulta otettua vettä, lastuja
ja hämähäkinverkkoja (kerätään yöllä).

992. kominoita Oshlapejin kerrotaan liikkuneen hauen ja karhun hahmossa (lauluissa piiloutuu jokeen 
haukena).

993. komien lauluissa Oshlapej ottaa karhun hahmon riisumalla vaatteensa ja "kääntymällä kolmasti päivää vastakarvaan" (shondi gon panyd).

994. komien lauluissa Oshlapej palaa ihmishahmoon "kääntymällä kolmasti päivää myötäkarvaan"
 (shondi gon nylid, vrt. päivän pitäminen hirvenä). 

995. kominoidan tiedetään kertoneen salaisuutensa nuorelle pihtakuuselle ennen kuolemaansa (henkien valitseman oppilaansa lisäksi, vrt. oppilaattomat noidat).

996. saamelaisten noitien apuhenkiä jaetaan ihmishahmoisiin sukulaisten henkiin (saiva olmai, neuvovat kysyttäessä, asuvat pyhillä vaaroilla, koettelevat noidiksi valittuja) ja eläinhahmoisiin henkiin (suorittavat 
noidalta saamiaan tehtäviä, suojelevat noidan henkeä matkoilla).

997. virolaisten suullista perinnettä jaetaan loitsuihin, lastenlauluihin, paimenhuutoihin, eläinääniin, itkuihin, häälauluihin ja regilauluihin.

998. virolaisia regilauluja esitetään häissä, kisaillessa ja työtä tehtäessä.  

999. virolaisten laulujen sävelet painottavat tavuja (kahdeksan nuottia kahdeksalle tavulle).

1000. virolaiset kuvailevat hyvän laulajan ääntä sanoin hele (heleä), kume (kumea) ja hõbedane (hopeinen).

1001. virolaiset kutsuvat laulamista sanoin laksuma, kukkuma ja paukuma.

1002. virolaiset kutsuvat lauluja tarkoituksen mukaan (kaasitus=häälaulu, leesitus=sadonkorjuulaulu, helletus=paimenlaulu).

1003. "laulan ma mere mäeksa, merekivi killingaks" (meren laulaminen mäeksi).

1004. "ärä ma seieks loo loori, ärä seie kure kurgu, selle mul eks mul hääle heledäp, kurk selle kumedap" 
(söin leivon liverrykset, söin kurjen kurkun, siksi on ääneni heleämpi, kurkkuni kumeampi, laulamisen
alkuperää, lintujen laulun jäljittelemisestä syntynyttä perinnettä, muut ihmisapinat=eivät laula, 
huutoperinne sitäkin vahvempi).

1005. "küll om laulu, kui ma lasen, küll viisi, kui veeretan" (lasken, vieritän).

1006. "minul on viie valla viisid, kuue valla kuultised, seitsme valla seisatused, küll mul laulu, kui laulaksin, 
küll mul viisi, kui viitsiksin" (rekilauluja).

1007. "eittaat viis mind pulma, juot mind laulige kabasta, pillipuhuja piekerista, sield mina laulule ladusin, sanad viisile vedäsin, luud mina luuasta arutin, sanad haui hambaasta" (sanat hauen hampaasta, laulujen alkuperää).

1008. "ära mina ütlen selle koha, kus ma need lood lugesin, kus ma viisid veeretäsin, ja kus mõtted mõlgutas, 
arus eina niitessagi, luhas loogu võttessagi, kurus kuhja luuessagi, kodo kangasta kudud" (sanat niittäessä ja kangasta kudottaessa, työtä tehtäessä lauletut laulut).




1009. nenetsinoita pyytää apuhenkiään "heittämään suopunkia ja ottamaan kiinni punertavan yksivuotisen hirvasporon" (jonka hahmon ottaa seuraavalle henkimatkalle).

1010. nenetsinoita kuvailee apuhenkiään sanoin "kaksi kertaa seitsemän taivaallista nuortani", "kaksi kertaa seitsemän leskeäni" ja "kaksi kertaa seitsemän rakastajaani" (vrt. 7-järjestelmään perustuva laskeminen,
vrt. seitsemän pitäminen taikalukuna).

1011. nenetsien taruissa noita muuttuu taianomaiseksi Minley-linnuksi (jonka hahmossa kutsuu apuhenkiään).

1012. virolaiset kutsuvat laulamista sanoin huikama, hellatama, hõiskama, itkema, lausuma ja sõnama.

1013. virolaisten lauluihin kuuluu huudot (paimenten huudot, metsästäjien huudot, uhreihin kuuluvat huudot), eläinäänet (eläimiä kutsuvat äänet, eläinten lauluihin kuuluvat äänet, eläinsatuihin kuuluvat äänet), loitsut 
(esitetään kuiskaten, mutisten, laulaen tai huutaen), itkut (hääitkut, kuolinitkut), pyhien tarujen lauletut osuudet (vuoropuheluita) ja lastenlaulut (unilaulut, lasta viihdyttävät elehdityt laulut, lasta suojelevat loitsut ja lasten laulamat laulut).

1014. saamelaista noitaa (noaidi) pidetään välittäjänä ihmisten maailman ja maan alla sijaitsevan saivojen maailman välillä (kaksi olevaisuuden tasoa, vrt. kannuksen kalvon jakaminen kahteen).

1015. saamelaisiin soittimiin kuuluu fadno-huilu.

1016. saamelaisnoidan tehtäviin kuuluu saivoon matkaaminen, henkien kanssa neuvotteleminen, hyvinvoinnin pyytäminen siidalle, parantaminen, uhripäivien ajankohdan selvittäminen, pyyntionnen tiedusteleminen, 
sään ennustaminen ja lasten ja porojen suojaaminen.

1017. saamelaisnoidan lintuhenkiä kutsutaan nimellä saiwo-loddeh (saapuvat saivosta, pidetään maanpäällisiä lintuja vahvempina).

1018. saamelaiset kutsuvat noitaa nimellä guovdi ilmni vazzi (kahdessa ilmassa matkaaja, voi lähettää vapaan sielunsa "pyhään maailmaan").

1019. saamelaiset pitävät noitia henkien valitsemina.

1020. saamelaisten noitien apuhenkiä jaetaan vanhemmilta noidilta perittyihin (noajdieh), saivo-henkiin 
(passe varek olmak ja neitak, pyhien vaarojen miehet ja neidot) ja noidan ystävähenkiin (noajdie gazze).

1021. saamelaisnoidan henkien maasta (sajva-ajmuo) kutsumiin apuhenkiin kuuluu sajva-laddie (viestejä vievä lintu), sajva-guolie (noidan sielua saattava kala) ja sajva-sarva (hirvasporo jonka hahmossa noita kohtaa vastuksia, yleisnimiä, oikeita nimiä ei paljasteta vieraille).

1022. saamelaiset pitävät joikuja elävinä olentoina (muuttuvat joka esityskerralla).

1023. saamelaisten joikuja jaetaan laulettuihin joikuihin (juoigos) ja lausuttuihin loitsuihin (luohti).

1024. saamelaiset joiut kertovat eläimistä, ihmisistä ja ympäröivästä luonnosta (joiutaan ihmistä, joiutaan maisemaa, joiutaan tunnetta).

1025. saamelaisten joiut voivat periytyä lapsille (isältä pojalle, äidiltä tytölle).

1026. saamelaiset voivat antaa joiun toiselle (vrt. lapsille annetut joiut).

1027. saamelaisiin joikuihin kuuluu ihmisten elämästä ja teoista kertovat omat joiut (voivat sisältää ihmisten lempinimiä). 

1028. saamelaisnoidan tehtäviin kuuluu henkien kutsuminen ja ohjaaminen, ennustaminen, uhrimenojen vetäminen ja yhteyden pitäminen kuolleisiin.

1029. saamelaismiehet joikaavat matalalla ja naiset korkealla äänellä (joiuissa myös alueellisia eroja, vuorilla asuvat joikaavat kovalla äänellä, jokien varsilla asuvat vienommalla). 

1030. saamelaisten omia joikuja kutsutaan nimellä leudd (kertovat ihmisten ja sukujen vaiheista, 
säveliä jaetaan lyhyisiin ja pitkiin).

1031. saamelaisten omia joikuja kutsutaan nimellä livde (ihmisillä ja eläimillä omansa). 

1032. unkarilaiset noidat juovat maitoa kärpässieniä syötyään (uskotaan lievittävän myrkytystilaa).

1033. saamelaisten omia joikuja (leudd) jaetaan eläimistä kertoviin, maailman ja paikkojen synnystä 
kertoviin ja ihmisistä kertoviin (vrt. pyhät laulut).

1034. saamelaisten omat joiut kertovat arkisista tapahtumista ja elämän tärkeimmistä hetkistä 
(puolison löytyminen, lasten syntymä).

1035. saamelaiset laulavat omia joikuja yksin ollessaan, töitä tehdessään, soutaessaan, rekeä ajaessaan
ja iltaa istuessaan (pohjois-suomessa tapaan voi törmätä yhä tänä päivänä, vrt. yksin ollessaan hyräilevät 
etelä-suomalaiset).

1036. saamelaiset pitävät saivo-henkiä noitien valitsijoina (voivat näyttäytyä valveilla ja unissa).

1037. saamelaisten mukaan saivo-henget kertovat noidalle olleensa aiemmin sukulaistensa palveluksessa 
(sukulaisnoidilta periytyviä henkiä).

1038. saamelaiset pitävät saivo-henkiä noitien opettajina (opettavat noidan henkeä saivo-aimossa, 
noita toipuu kokemuksesta "pyhiltä vaaroilta virtaavaa saivo-vettä juotuaan").

1039. saamelaisnoidalla voi olla useita apuhenkiä (yksi kutakin lajia, saivo-lodde, lodde=lintu, saivo-gärmäi, gärmäi=käärme).

1040. saamelaisten mukaan noitien apuhenget saapuvat saivo-aimosta (henkimaailman vastineita keskisen eläimille).




1041. saamelaiset kutsuvat kannusta nimellä meavrresgarri. 

1042. saamelaiset laativat kannuksia koivun ja petäjän pahkoista (petäjän pahkaa pidetään parempana).

1043. saamelaiset laativat kannuksia kehiksi taivutetuista koivuista (kookkaampia kuin pahkaiset).

1044. saamelaiset kutsuvat kannuksen kapulaa nimellä veazir (peuran sarvesta).

1045. saamelaiset kutsuvat kannuksen kalvolle laitettua esinettä nimellä arpa (ennustamiseen käytetty vaskisormus tai sarven palanen).

1046. saamelaiset kutsuvat kannusta nimellä goavddis (suomen kannus, kansi).

1047. saamelaiset kutsuvat loitsuja nimin luohti, vuolle (suomen vala), livde (livdet=hyräillä) ja luohtti 
(suomen luote).

1048. saamelaiset kutsuvat taruja nimin cuvccas ja mainnas.

1049. saamelaisten suullista perinnettä jaetaan heimojen perustajista kertoviin taruihin (kuun ja päivän tytär), stallu-taruihin, noitataruihin (kertovat kuuluisista noidista), eläimiksi muuttuvista ihmisistä kertoviin taruihin (aovdasas), kummitusjuttuihin, hyväntahtoisista maahisista kertoviin taruihin (vrt. nenetsien lempeät sikhirtyot), totemistisiin Meandash-taruihin (peuramies), taivaankappaleista kertoviin taruihin (kuu, päivä, revontulet), vihollisista kertoviin taruihin (kukistetaan taikuuden ja viekkauden avulla), paikoista kertoviin taruihin (selittävät nimiä) ja eläintaruihin (kertovat eläinten kommelluksista, selittävät eläinten piirteitä). 

1050. saamelaiset kutsuvat joikuja nimin vuolle, luohti, juoiggus (juoigat=joikata), levdd ja luvvtj.

1051. saamelaiset kutsuvat joiun sanoja nimellä dajahus. 

1052. saamelaiset laulavat joikuja tunteikkain lui-lu-äänin (joiut voivat olla kokonaan sanattomia, 
sanallisissa joiuissa loilotus lisätään säkeen perään).

1053. saamelaiset tunnistavat joiun esittäjän eleistä, ilmeistä ja sävelestä (sanoina voi olla pelkkä nimi, 
sanaton laulu=tuhansia vuosia sanallista vanhempaa).

1054. saamelaiset joiut sisältävät luonnosta saatuja vertauskuvia (ihmisiä verrataan karhuihin ja susiin, 
eläimet käyttäytyvät kuin ihmiset).

1055. saamelaiset joiut kertovat ihmisistä, eläimistä, linnuista, kaloista, maisemista, metsistä, vaaroista, 
staaloista, maahisista, päivästä ja noitien matkoista.

1056. saamelaisten joikujen eläimiin kuuluu poro, susi, karhu, hirvi, koira, alli, riekko ja varis 
(joikujen sanat eläimiä kunnioittavia).

1057. saamelaiset voivat sekoittaa joikuja kerrottuihin taruihin (jolloin joiutaan päähenkilön joiku, 
vrt. lauletaan päähenkilön oma laulu).

1058. saamelaisiin joikuihin kuuluu kosijaisissa ja häissä esitetyt joiut (neidolle esitetty joiku, parin toisilleen esittämät joiut).

1059. saamelaisia joikuja pidetään kuvailevina (kuvaavat yhtä kohdetta kerrallaan).

1060. saamelaisten joikujen uskotaan yhdistävän ihmisiä ympäristöönsä ja vahvistavan yhteen kuulumisen tunnetta.

1061. saamelaisiin joikuihin kuuluu lapsille sepitetyt joiut (mannavuodaluohti, lapsuusajan luohti) 
ja tuuditettaessa lauletut joiut (vuohttumluohti).

1062. saamelaiset eivät esitä omaa joikuaan julkisesti (pidettäisiin rehentelynä, toisen esittäessä kunnioituksen osoitus).

1063. saamelaiset joiut kertovat ihmisten hyvistä ja huonoista teoista (ahneesti käyttäytyvää kutsutaan ahneeksi, ts. joiuilla vääriä tekoja vähentävä vaikutus).

1064. saamelaisten joikujen uskotaan matkaavan kaukaisiin aikoihin ja paikkoihin (vrt. sanojen aiheet, 
vrt. elävinä olentoina pitäminen).

1065. saamelaisten joikujen esikuvina pidetään eläinten ääniä (joutsenen laulua, suden ulvontaa).

1066. saamelaislapset oppivat joikaamaan vanhempiaan jäljittelemällä (vrt. omituinen kouluissa opettaminen, vaikka opetettaisiinkin omaa, tapa opettaa olisi vieras=miksi koulut eivät voi koskaan toimia suomen kaltaisessa maassa).

1067. saamelaiset voivat antaa luvvjt-laulun lahjaksi (omat lahjat, itse tehtyjä).

1068. saamelaisten luvvjt-laulut esitetään ensimmäisessä persoonassa (päähenkilön äänellä).

1069. saamelaisiin lauluihin kuuluu henkiä kutsuvat luohtas-laulut (noitalaulut) ja uhrimenoissa esitetyt rukouslaulut (tolas juoigam, seitalaulut).




1070. saamelaisiin soittimiin kuuluu fadnu-huilu (valmistetaan väinönputkesta, 3-5 sormenreikää).

1071. saamelaiset kutsuvat leikkimistä sanalla sirre (sijjne=nauraa).

1072. saamelaiset kutsuvat ääntä sanalla inn (vrt. Innanen).
  
1073. saamelaiset kutsuvat kuiskaamista sanalla safkse.

1074. saamelaiset kutsuvat viheltämistä sanalla jurrke.

1075. saamelaiset kutsuvat kirkumista sanalla piccke (vrt. piiske).

1076. saamelaiset kutsuvat ulvomista sanalla oallve.

1077. saamelaiset kutsuvat puhumista sanalla sarrne (vrt. saarnata, saarata).

1078. saamelaiset kutsuvat sanomista sanalla ciellhke (vrt. selkeä, selkeät sanat).

1079. saamelaiset kutsuvat kertomista sanalla moajnse (vrt. manata, maanittaa).

1080. saamelaiset kutsuvat helistintä nimellä šerrh.

1081. saamelaiset kutsuvat kannuksen kapulaa nimellä ballin.

1082. saamelaiset kutsuvat soitinta nimellä cuojanas (cuojahit=soittaa, vrt. cuoika=sääski).

1083. saamelaiset kutsuvat joikua nimellä luohti (luohttit=luottaa).

1084. saamelaiset kutsuvat satua nimellä mainnas.

1085. saamelaiset kutsuvat tarua nimellä muitalus (muitaleaddji=tarunkertoja, muitalit=kertoa, muitit=muistaa, muittašit=muistella, muittuhit=muistuttaa).

1086. saamelaisia taruja jaetaan eläimistä, enteistä, ihmeistä, aarteista, staaloista, haltijoista, pyhistä paikoista, noidista, tsuudeista (cudit), aaveista (jamiš), opetuksista (miten käy kun tekee väärin) ja ihmisistä kertoviin (ihmisten taruissa kuvaillaan tarkasti aikaa ja paikkoja).

1087. saamelaiset pitävät kerrottuja taruja tosina (ei erillistä sanaa saduille ja tositarinoille). 

1088. saamelaisia kannuksia jaetaan vanhempina pidettyihin kehyskannuksiin (soikioksi taivutettu kehikko 
jota vahvistetaan poikkipuulla) ja nuorempina pidettyihin pahkakannuksiin (kaiverretaan yhdestä puusta, 
pohjassa kädensijana toimivat kaksi reikää).

1089. saamelaisten kannusten kuvioihin kuuluu kalvon keskelle maalattu päiväristi (säteitä kuvaavine 
viivoineen) ja kaksi kalvoa jakavaa vaakaviivaa (jakavat olevaisuutta kolmeen tasoon, toisaalla kahteen, 
toisaalla viiteen).

1090. saamelaisnoitien apuhenkiä kutsutaan nimin noaidegadze, saivogadze ja noaiddesvuoigna.

1091. saamelaiset kuvailevat noitien apuhenkiä kirjaviin vaatteisiin pukeutuneiksi pieniksi ihmisiksi 
(seuraavat valitsemaansa noitaa lopun ikänsä, kuoleman jälkeen valitsevat uuden noidan).

1092. saamelaiset kutsuvat eläinhahmoisia apuhenkiä nimin saivoloddi, saivoguolli ja saivosarvvis 
(loddi=lintu, guolli=kala, sarvvis=peura).

1093. saamelaiset kutsuvat noitia opettavia henkiä nimellä saajve (elävät pyhillä vaaroilla).

1094. saamelaisnoitien suojelushenkiä pidetään samoina olentoina kuin eläinsukuja suojelevia maddo-henkiä (suojelushenkiin kuuluu kaikki voimakkaat henget).

1095. saamelaisten maddo-henkien uskotaan elävän saivoissa (erillään muista saivo-hengistä).

1096. saamelaiset käyttävät kannusta ennustamiseen, kadonneiden etsimiseen, onnen palauttamiseen, parantamiseen ja uhrien ajankohdan selvittämiseen.

1097. saamelaiset ennustavat laskemalla kannuksen kalvolle arvan, lyömällä kannusta (ensin hiljaa, 
sitten kovempaa) ja tulkitsemalla vastauksen arvan liikkeistä ja suunnasta.

1098. saamelaiset käyttävät arpoina luita, sarvenpalasia ja sormuksia (toisen tiedon mukaan luuta johon kiinnitetty sormuksia).

1099. saamelaiset valmistavat kannuksen kalvon maalaamiseen käytetyn nesteen lepänkuoresta (pureskellaan pehmeäksi, maalataan ottamalla väriä suusta).




1100. saamelaiset taivuttavat kannuksen kehyksen (33x48cm) luonnonväärästä koivusta (etupuolelle ommellaan tulen avulla venytetty kalvo, takapuolelle kiinnitetään kahva, nuora, kynsiä, hampaita, luita ja hopeisia esineitä).

1101. saamelaiset kutsuvat naisnoitaa nimin noaidegalgu, noaideahkku, guobas ja guobbi (guoppesvuohta
=naisnoidan harjoittama työ, vrt. guobbat=kurkistaa, katsoa siristetyin silmin).

1102. saamelaisnoitaa pidetään vastuussa koko siidan hyvinvoinnista (suomen hiidan eli suvun,
ii=sukulaisen henki).

1103. saamelaiset kutsuvat noidan henkimatkaa nimellä jamalgeapmi (noidan vapaa sielu matkaa kuolleiden maahan (jabmiidaibmu) apuhenkien suojeluksessa).

1104. saamelaisnoidan tehtäviin kuuluu kaukaisiin paikkoihin matkaaminen (henkimatkat), haltijoiden tahdon selvittäminen, pyyntieläinten olinpaikan selvittäminen (goddi, villipeurat), tulevan ennustaminen, tautien syiden selvittäminen ja selittäminen, sairaiden sielujen pelastaminen ja siidan tapojen puolustaminen.

1105. saamelaisnoita voi pyytää saivolintua (saivoloddi) noutamaan muut apuhenkensä (nopein liikkumaan).

1106. saamelaisnoidat kuvailevat apuhenkiään äänen mukaan ("murisee matalalla äänellä").

1107. saamelaisnoita valmistautuu henkimatkalle aukaisemalla vyöt ja nauhat, laittamalla kädet kasvojensa eteen ja lausumalla "valmmaštit hearggi, sahcalit vatnas" (valmistakaa poro, työntäkää vene vesille).

1108. saamelaiset kutsuvat noitaa nimin guvhllar (auttaja), buorideaddji (parantaja), diehtti (tietäjä), calbmegeaidi (näkijä) ja lavvi (ystävä). 

1109. saamelaiset kutsuvat kannusta nimin goavddis, gievrie ja kyömdes (vrt. kieri).

1110. saamelaiset ottavat kannukseen tarvitun puun yksinään varjoisassa paikassa kasvavasta puusta 
(toisen tiedon mukaan valoisassa paikassa, vrt. kuun ja päivän heimot).

1111. saamelaiset pitävät kannusta elävänä olentona jonka voima kasvaa vuosi vuodelta (kannukselle uhrataan muiden haltijoiden tapaan, vrt. selkuppien kannuksen koon kasvattaminen).

1112. saamelaisnoita säilyttää kannusta nahkaisessa laukussa (sistelavka) tai suuressa vakassa (giisa).

1113. saamelaisnoita säilyttää kannuksen kapulaa ja muita pienempiä esineitä sukeltajalinnun nahasta valmistetussa pussissa.

1114. saamelaiset kuljettavat kannusta raidun viimeisessä reessä (vrt. haltijareessä).

1115. saamelaiset säilyttävät kannusta kodan takaosassa (boaššu) tai takaovea (boaššouksa) vasten pidetyssä 
reessä (vrt. haltijareessä).

1116. saamelaiset kutsuvat kannuksen kalvolle asetettua kolmionmuotoista sarvesta laadittua arpaa nimin baja 
ja vuorbi (vuorbi=onni, osa, veaiki=arpana käytetty vaskisormus).

1117. saamen sanalla juoigat (joikata) tarkoitetaan esiintymistä ja laulamista (luohti=joiun aihe).

1118. saamelaiset voivat esittää toisen joiun tervetuliaisiksi (vanhimmat tunnetut tervehdykset aistinvaraisia
huudahduksia).

1119. saamelaiset voivat laulaa läheisten ja kuolleiden joikuja näitä ikävöidessään ja muistellessaan 
(vrt. kuolleiden nimien käytön vältteleminen).

1120. saamelaisten joikuja pidetään henkilökohtaisina tunteiden osoituksina (kuvaavat asiaa yksilön kannalta, 
eivät välitä yleisesti tunnettua tietoa).

1121. saamelaiset joiut kertovat vaarojen huipuista, laaksoista, metsistä, merestä, järvistä, joista, maasta, tuulista, ukkosesta, pilvistä, sateesta, lumesta, päivästä, kuusta, tähdistä, revontulista ja yöstä (luonnollisen ympäristön tärkeydestä, oma uskonnollisuus=ykseyttä ympäristön kanssa).

1122. saamelaisten taruissa noita "nostattaa tuulia ja muuttaa muotoaan kuudesti".

1123. saamelaisnoidat saavat ihmishahmoisia apuhenkiä (saiwo olmak) perimällä ja noidan työtä harjoittamalla (neuvovat noitaa enteissä ja unissa).

1124. saamelaiset kutsuvat noitien eläinhahmoisia apuhenkiä nimellä saiwo-vuoign.




1125. saamelaisnoidan linnunhahmoinen apuhenki (saiwo-lodde) saattaa noitaa henkimatkoilla, näyttää tietä, avustaa pukeutumisessa, tuo tietoa kaukaisista paikoista, auttaa askareissa ja kantaa noitaa selässään.

1126. saamelaisnoidan kalanhahmoinen apuhenki (saiwo-guolle) suojaa noidan henkeä matkalla jabma-aimoon (kuolleiden maahan).

1127. saamelaisnoidat vahvistavat itseään pyhiltä vaaroilta virtaavalla vedellä (saiwo-tjatse).

1128. saamelaiset keittävät kannuksen kalvon maalaamiseen käytetyt lepänkuoret (vrt. suusta maalaaminen, 
työn vaiheita).

1129. saamelaisnoita perii apuhenkiä noitina toimineilta sukulaisiltaan (mies miehiltä, nainen naisilta).

1130. saamelaisten mukaan periytyvät henget löytävät metsässä yksin olevan noidan (laulavat ääniä jotka 
noidan täytyy toistaa tarkasti, vrt. paikallaan olevan ihmisen läsnäoloon tottuvat eläimet).

1131. saamelaisten kannusten kapulat ovat y:n ja t:n muotoisia (valmistetaan sarvesta).

1132. saamelaiset laativat kannuksia koivusta, kuusesta ja männystä.

1133. saamelaiset ompelevat kannuksen kalvon poronjänteillä.

1134. "Pänjäävri riddoost mijjâ, oktii ko aasâimmâ, ta-na taa-naa ta-na ta-na taa-naa, tana taa-naa ta-na 
ta-na taa-naa, eeci lâi pikkâpualdee, enni lâi kamuv-kuarroo, ta-na taa-naa ta-na ta-na taa-naa, tana taa-naa 
ta-na ta-na taa-naa" (hammasjärven rannassa, ennen kun asuimme, isä oli tuvan tervaaja, emo oli kengän 
neuloja, saamelaisten omia joikuja).

1135. "te Junnaas Hannu, te laa-la, laa-aa-la, te laa-la, laa-aa-la, te Paadaar suollust te moonijd uusâi, 
te Aailâž mieldi, te lâi jo lâi jo, te laa-la, laa-aa-la, te laa-la, laa-aa-la" (niin Junnas Hannu, Paadarin 
saaressa, linnunmunia haki, Aili matkassaan, niin oli jo, oli jo, saamelaisten omia joikuja).

1136. saamelaisen kannuksen keskelle maalatun päivän (beaivi) lähettämää kahdeksaa sädettä pidetään vuodenaikojen tunnuksina (toisen käsityksen mukaan kahdeksan ilmansuuntaa, vrt. kahdeksan heimoa, kahdeksan jälleensyntyvää sielua, olennaista päivä olevaisuuden keskustana, päivänpalvojat=maailman 
suurin uskonto, ja vanhin).

1137. saamelaiset kuvaavat kuun kannuksen kalvon ylisen puolelle (naispuolisten haltijoiden joukkoon, 
vrt. alisen haltijana pitäminen, johtuu siitä että yötä pidetään alisen / tuonilmaisen aikana).

1138. saamelaiset ennustavat kannuksen kalvon kuvioista vuodenajan mukaan (vrt. kahdeksan päivän sädettä, kahdeksan päivän aikaa, jutaavan elämäntavan kahdeksan vaihetta).

1139. saamelaiset maalaavat kannusten kalvoille koloja ja luolia (pidetään paikkoina joista noita pääsee pujahtamaan olevaisuudesta toiseen, vrt. langeta loveen).

1140. saamelaisten kannusten kalvoilla kuvataan taivaallista peuranmetsästystä (metsästäjä jousineen, suurikokoinen peura ja peuraa pienempi maanpäällisten karhujen kokoinen karhu, kuvattu kalvon ylisen 
puolelle).

1141. sanalla cäkce tarkoitetaan edes takaisin juoksentelemista, potkimista, hyppimistä ja tanssimista 
(saamen ciekca, marin cucke, komin cecci).

1142. sanalla naljailla tarkoitetaan leikkimistä, pilailemista ja kujeilemista (suomen nalja, viron nali, 
mordvan nalko).

1143. sanalla vala tarkoitetaan joikua ja lupausta (suomen vala, saamen vuolle).

1144. sanalla ken tarkoitetaan hyrinää, murinaa, muminaa, ininää, vikinää, karhun mörinää, variksen tanssia, voitonkiljaisua, rukousta ja pyyntöä (hantin könoy, mansin keny, unkarin kunyoral, vrt. eläinten ääniä jäljittelevät rukoustanssit).

1145. sanalla manc tarkoitetaan arvoitusta, kertomusta ja tarinaa (hantin mas, unkarin mese).

1146. sanalla saw tarkoitetaan sanaa, puhetta, ääntä, noidan laulamaa laulua, sointua ja säveltä (hantin saw, mansin sow, saun, unkarin szo).

1147. sanoilla ponkon-sayo tarkoitetaan sienilaulua (hantin sayo=laulu).